Kun mieli pyrkii kaaokseen ja negatiiviseen ajatteluun, on tärkeää osata ohjata sitä kohti väljempiä vesiä ja ajatuksiin, joista on hyötyä. Tätä tarvitsee opetella toistuvasti, koska mieli voi tämän myös unohtaa. Olen itse huomannut, että ”ajatusten jumppaamiseen” tarvitsee oikeasti keskittyä päivittäin ja useamman kerran, koska poikkeusolot ovat haaste myös terapeutin mielelle.

Ensin haluaisin kysyä, että mistä asioista sinulle syntyy turvallisuuden tunnetta ja rauhallisuutta? Auttaako se, että on ruokaa jääkaapissa, metsässä kävelemisestä tai oman perheen jäsenten halaamisesta? Mitä kaikkea voit tehdä näistä poikkeusoloista huolimatta? Koti tarjoaa mahdollisuuksia moneen toimintaan ja yhteydenpito muihin ihmisiin onnistuu myös perinteisellä puhelulla, videopuhelulla, viestein tai nettiyhteydellä. Muista soittaa läheisillesi ja jopa myös heille, joista et ole hetkeen kuullut, mutta ovat yhä mielessäsi.

Mistä voit olla kiitollinen juuri nyt? Itse aloitan kiitollisuus harjoituksen omasta kehostani. Kiitän kaikesta, mitä kehossani toimii. Tämän olen oppinut heiltä, jotka ovat menettäneet raajoistaan toimintakykyä – ”enpä tajunnut olla kiitollinen, kun oli toimivat jalat”.  Usein kiitän kodinkoneita siitä, että ne toimivat, jolloin samalla suuntaan ajatukset siihen, mikä toimii.  Usein miten kuitenkin suurin osa arjen asioista toimii. Kiitollisuutta voi osoittaa myös säähän, keskusteluihin, ruokaan, tv-ohjelmaan, sisustukseen – siis käytännössä ihan kaikkeen mitä ympärilläsi on. Jos ihmissuhteessa on hankaluutta, niin sitä tärkeämpää on suunnata huomio siihen, mikä on hyvin ja toimii. Käytännössä tämä ei tarkoita sitä, että toistelet sanaa kiitos koko ajan, vaan iloitset ja muistat merkitä mieleesi ”kiitos, tämä on hyvin”, ”kiitos, tämä toimii”. Mitä enemmän erilaisia kiitollisuusharjoituksia teet, niin sitä enemmän se vaikuttaa mielialaasi nostattavasti.

Perheellisiltä ihmisiltä haluaisin kysyä, että mikä on tärkein arvonne elämässä? Usein sieltä herää rakkaus/perhe, terveys ja työ tulee yleensä vasta kolmantena. Nyt perheellisillä ihmisillä on enemmän mahdollisuutta antaa aikaa sille, mitä eniten elämässä myös arvostaa. On mahdollisuus viettää aikaa perheen kanssa, on mahdollisuus harrastaa liikuntaa kotona ja ulkona sekä panostaa terveelliseen ruokailuun. Toki tämä välttämättä ole helpointa aikaa perheissä, koska perheen sisällä usein reagoidaan asioihin tunneperäisellä reaktiolla ja vasta sitten mietitään, mitä tulikaan sanottua ja tämä tilanne herättää kaikenlaisia tunteita. Mutta tämä on mahdollisuus myös oppia pyytämään anteeksi sekä keskustelemaan ajatuksista ja tunteista. Tämä on mahdollisuus kehittyä omien arvojen mukaisesti toimimisessa.

Nämä poikkeustilat tuovat väkisinkin muutosta ja kysymys kuuluukin, että millaista muutosta sinä haluat elämääsi? Mitä voit tehdä unelmiesi eteen juuri nyt? Mikä on pienin mahdollinen askel kohti unelmiasi? Ei tarvitse yrittää tehdä mitään isoa, ihan vain pieniä askelia päivittäin ja sitten myöhemmin voi huomata tehneen todella paljon.  Mitä enemmän teet asioita unelmiesi eteen niin, sitä todennäköisemmin ne toteutuvat. Nyt on tärkeää suunnata ajattelua ”en voi koska” sanoista siihen, että mitä voin tehdä tästä huolimatta, millä kaikella tavalla voin valmistella tulevaa?

Mitä tämä muutos voisi tuoda tullessaan ja viedä mennessään? Mistä toimintamalleista, ajatuksista tai tekemisestä omassa itsessään haluaa luopua? Ja minkälaista kaikenlaista halutaan tilalle? Nyt on tärkeää muistaa, että vain itseäsi voit muuttaa, mutta kun muutat itseäsi, niin oma elämäsi muuttuu.

Terapiaperhonen Savonlinna Mikkeli

Kirjoittaja: Mari Tynkkynen, Toimintaterapeutti AMK, YAMK-opiskelija, Työnohjaaja

http://terapiaperhonen.com/terapeutit/mari-tynkkynen/

Aivovaurion jälkeen kuntoutujan toiveena usein on saada halvaantunut yläraaja jälleen toimimaan. Koen työssäni parhaana sen, että Vasa Concept -kuntoutusmenetelmän myötä pystyn siihen myös paremmin vastaamaan. Yleisesti sanotaan, että halvaantuneeseen yläraajaan ei tule liikettä, jos sitä ei ole siihen tullut ensimmäisen vuoden aikana. Joskus näin on sanottu jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Haluaisin tuoda esille, että mahdollisuus on olemassa. Se vaatii älyttömästi työtä ja valmiuspohjaista harjoittelua, mutta käden toimintakyvyn kuntoutuminen on mahdollista, vaikka olisi kulunut jo vuosia aivovauriosta. Kurkkaa elävä todiste siitä tästä linkistä löytyvästä videosta: http://terapiaperhonen.com/vasa-concept/

Tukeutumisella halvaantuneeseen käteen, kannattaa aloittaa harjoittelu.

Valmiuspohjainen harjoittelu tarkoittaa sitä, että ollaan kiinnostuneita liikkeen taustalla olevista tekijöistä. Siitä, että aivot tulevat tietoiseksi halvaantuneesta kädestä kokonaisuudessaan ja siellä alkaa kulkemaan informaatiota. Teoreettisesti puhutaan yläraajan liike- ja asentotunnon eli proprioseptiikan sekä tuntoaistin harjoituksista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kädellä tehdään painovoiman vastaista työtä esim. konttausasennossa. Se, että aivot alkavat tulemaan tietoiseksi halvaantuneen käden olemassa olosta, niin käytännössä kädessä lisääntyvät; verenkierto, solujen sisäiset toiminnat, nestekierto ja jopa luun tiheys voi lisääntyä. Näistä asioista harvoin puhutaan, mutta tunnustelkaa, onko halvaantunut käsi yhtä lämmin kuin terve käsi? Säilyykö käsi yhtä lämpimänä myös ulkona? Nestekierrosta hyvänä esimerkkinä on turvotus, koska nestekierto ei ole yhtä vilkasta kuin terveessä kädessä. Solujen sisäisiä toimintoja on esimerkiksi lihassoluissa ja kun lihaksia ei käytetä, niin myös solujen toiminnot vaimenevat. Näiden lisäksi halvaantuneissa käsissä on usein alkavaa tai edennyttä osteoporoosia, koska luut eivät ole saaneet tärähdyksiä tai muita signaaleja siitä, että niiden on tärkeää olla olemassa ja vahvoina.

Käden toimintakyvyn edistymistä seurataan mm. sormien puristusvoimamittarin avulla.

Kun käteen saadaan nämä pohjatekijät kuntoon ja liikeradat autettuina auki, niin lihaksille tulee mahdollisuus aktivoitua. Kädessä tapahtuu siis hurjasti asioita ennen kuin liike tulee esille. Yleensä liike tulee ensin esille painovoiman vastaisesti tehtynä ja vasta tämän jälkeen automaattinen liike (vahingossa tein) ja lopuksi tietoisesti tehty liike.   

Vaikka kädessä tapahtuu hurjasti asioita ennen kuin liike tulee esille, niin silti emme voi ennustaa, mitä tämä tarkoittaa ajallisesti. Tärkeintä onkin huomata kaikki pienet merkit edistymisestä, koska ne motivoivat jatkamaan ja sitten, kun asioita katsoo, vaikka vuoden aikajaksolla, niin onkin tapahtunut asioita todella paljon.

Terapiaperhonen Savonlinna Mikkeli

Kirjoittaja: Mari Tynkkynen, Toimintaterapeutti AMK, YAMK-opiskelija, Työnohjaaja, Vasa Concept-kouluttaja

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00