Itsesäätely; säätely ja säädellen

“Apua, kello on jo vaikka mitä, nyt on kiire töihin! Äkkiä lapset vaatteet päälle ja menoksi tai me myöhästymme! Ja ei, se sukka ei ole huonosti eikä sinun piposi kutita ja laita haalarin alle se fleecehuppari, nyt vauhtia lapset! Noniin, ja sitten nopsaan autoon ja turvavyöt kiinni! Voi ei, unohdin illalla laittaa auton lämmitykseen, mikä homeaivo olenkaan. Toivottavasti auto starttaa ja voi ei, ikkunatkin pitää vielä skraapata syväjäästä…” 

Kuulostaako tutulta tilanteelta lapsiarjessa? Itsesäätelytaitojen merkitystä arjessa ei voi liiaksi korostaa. Niiden merkityksen havaitsee usein siinä kohtaa, kun oma säätely pettää ja olemisesta tulee epämieluisaa. Säätelytaidot heijastuvat suoriutumiseen arjessa ja ihmisen kykyyn ohjata omaa toimintaa, se heijastuu ihmissuhteisiin, kykyyn sietää ja käsitellä elämän tuomia iloja ja suruja, se heijastuu oppimiseen ja työelämään. Voisi ajatella, että vahvistamalla itsesäätelytaitoja, vahvistetaan arjen hallintaa sekä sen sujuvoittamista eli lisätään elämänlaatua. Itsesäätelytaidot lähtevät rakentumaan aivan varhaisessa lapsuudessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Taidot kypsyvät ja kehittyvät aina aikuisuuteen saakka, mutta taitoja voidaan onneksemme harjoitella ja opetella läpi elämän.  

Mutta mistä kaikesta itsesäätelytaidot rakentuvat ja mitä se tarkoittaa? Voidaan ajatella, että itsesäätelytaidot ovat tärkeä osa itsetuntemusta. Mitä vahvemmin me tunnistamme ja tunnemme yksilöllisyytemme säätelyn eri osa-alueilla, sitä varmemmin voidaan taitoja vahvistaa. Taitojen vahvistuminen heijastuu toimintaan ja suoriutumiseen arjessa, tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti yksilön kokemukseen itsestä ja parhaassa tapauksessa tukee itsetuntoa sekä ihmisen käsitys itsestä rakentuu myönteisemmäksi. 

Yksinkertaistetusti voidaan ajatella, että itsesäätelytaidot rakentuvat tunteista, vireystilasta, kognitiivista toiminnoista sekä aistimuksista. Vahvistamalla kykyä tunnistaa omia tunteita, vahvistamalla kykyä prosessoida tunteita ajatuksentasolla sekä käytännössä on merkityksellistä. Elämään kuuluu kaikenlaisten tunteidenkirjo, kaikki tunteet eivät tunnu aina mukavilta, mutta onneksi voimme vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme tunteisiin. Tunteet eivät ole kielteisiä eikä kiellettyjä, ne ovat tärkeitä viestintuojia ja kertovat yleensä aina jostakin. Huolehtimalla omasta jaksamisesta ja vireystilasta on suuri merkitys arkeen. Muistetaan siis nukkua tarpeeksi, syödä ja juoda vettä riittävästi, liikkua ja ulkoilla sekä tehdä itselle merkityksellisiä sekä iloa tuottavia asioita. Kuormittuneena ja väsyneenä myös kognitiivisten toimintojen säätely vaikeutuu, kuten tarkkaavuuden ja muistin. Jokainen varmasti tavoittaa elämästään hetkiä, kun pienet tai isommatkin asiat unohtuvat ja epähuomiossa jättää huomiotta vaikkapa oleellisia työtehtäviä. Osalle ihmisistä mm. tarkkaavuuden säätelyn pulmat ovat vahvempi osa minuutta, näin ollen arkisetkin asiat vaativat enemmän ponnistelua. Kykyyn säädellä omaa toimintaa erilaisissa ympäristöissä heijastuu myös erilaiset aistimukset. Osalle äänet ja hälinä aiheuttavat kehossa ylivirittyneen ja kierroksilla käyvän tuntemuksen. Joillekin tulee huono olo vilkkuvista valoista tai kirkkaat valot sattuvat silmiin, osa meistä rauhoittuu paremmin painopeiton alla. Aistikäsittelyn osalta olemme myös aivan uniikkeja, tärkeätä että opimme tunnistamaan tämänkin asian suhteen omaa yksilöllisyyttämme. Mitä vahvemmin tunnistamme ja tiedostamme omaa yksilöllisyyttämme, sitä helpompi meidän on säädellä tätäkin asiaa. 

Lapset oppivat omaa säätelyään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Itsesäätelytaidot ovat opeteltava ominaisuus ja taito, kukaan ei synny tähän maailmaan valmiina pakettina säätelynkään osalta. Lapsi oppii itsesäätelyä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta vanhemman/vanhempien merkitystä taitojen oppimiseen ei voi liiaksi korostaa. Mitä vahvemmin vanhempi tiedostaa itseään ja yksilöllisyyttään, kykenee säädellä omaa toimintaa täpärissäkin tilanteissa, niin sitä varmemmin hänen on myös helpompi auttaa ja tukea lasta säätelytaitojen opettelemisessa.  

Arjessa lapsi tarvitsee myönteistä ja vastavuoroista tunneyhteyttä läheisiinsä. Hän tarvitsee tukea ja turvaa, rutiineja ja yhteisiä sääntöjä. Lapsi hyötyy siitä, että vanhempi tunnistaa hänen yksilölliset piirteensä ja hyväksyy sellaisena kuin onkaan. Ajatuksena ei ole lapsen itsensä muuttaminen, ainoastaan käyttäytymisen ja toiminnan sujuvoittaminen ja hienosäätäminen. Osalle lapsista säätelytaitojen oppiminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, koska jokainen lapsi on oma yksilönsä omine piirteineen. Tällöin lapsi, lapsen vanhemmat ja lähiympäristö joutuvat ponnistelemaan enemmän arjessa, vanhemmat joutuvat olemaan tyypillistä enemmän lapsen tukena taitojen oppimisessa. Näissä tilanteissa ei onneksi tarvitse jäädä yksin ja tilanteisiin voi aina hakea apua, myös vanhemman pitää olla lempeä ja armollinen itselleen sekä laskea odotuksiaan sen suhteen, kuinka paljon pitää jaksaa ja pärjätä.  

Kirjoittaja: Terapiaperhosen toimintaterapeutti.