Ihmiselle on luonnollista tuottaa itselleen nautintoa ja jos puhetta ei ole, ei seksuaalisuuden tarve välttämättä tule esiin muuten kuin toiminnan kautta.

Kun henkilö ei oikein tiedä, missä tai miten seksuaalisuuttaan olisi hyvä sekä turvallista toteuttaa, se voi purkautua ympäristöä häiritsevällä tavalla. Näissä tilanteissa on aina seksuaalikasvatuksen paikka ja tilanne, jossa henkilön toive täytyy tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Toimintaa kieltämällä harvoin saamme aikaiseksi muutosta ihmisen sisäiseen levottomuuteen. Toiminta tulisi aina ohjata positiivisen kautta toisenlaiseksi.

Ääritilanteessa on hyvä muistaa myös turvallisuuden näkökulma. Jos ihminen työntää esimerkiksi anaaliinsa sinne kuulumattomia tavaroita aististimulaatiota hakiessa, voi hän pahimmassa tapauksessa loukkaantua pahastikin. Tällöin häntä tulisi ehdottomasti neuvoa tutustumaan turvallisiin apuvälineisiin ja pyritään löytämään miellyttävin vaihtoehto.

Turvataitoihin kuuluu myös opettelu, mitä minulle saa tehdä, mitä saan tehdä muille ihmisille, miten kerron kaltoinkohtelusta.

Selkokuvat ovat siis tässäkin kohtaa tärkeä kommunikaation väline!