Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntoutus julkaisussa 1/2019. Teksti on lyhennelmä artikkelista, lähdeluettelon ja koko tekstin löydät täältä Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen kuntoutuksessa | Kuntoutus (journal.fi)

Kirjoittajat:

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti AMK, auktorisoitu seksuaalineuvoja SSS, seksuaaliterapeutti

Kaija Nevalainen, erikoistoimintaterapeutti, TtM, lehtori, Oulun Ammattikorkeakoulu Oy

Johdanto

Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä kaikissa elämänvaiheissa, ja se muuttuu ja mukautuu elämänvaiheiden ja -tilanteiden myötä (WHO 2006). Seksuaalisuuden olemassaolo ei ole riippuvaista terveydestä tai iästä, vaan seksuaalisuus on myös sairaiden ja vammautuneiden oikeus ja ominaisuus. Seksuaalioikeudet ovat universaaleja ihmisoikeuksia ja perustuvat kaikille kuuluvaan vapauteen, arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Kuntoutuksen ammattilaiset työskentelevät tiiviisti erilaisten sairauksien ja elämänkriisien parissa. Seksuaalisuutta tulisi käsitellä kuntoutuksen osana, jos ammattilaiset haluavat toteuttaa kokonaisvaltaista ihmisen kohtaamista. (Rosenberg 2006, 283; Sengupta & Sakellariou 2014, 101; Stein ym. 2012, 1842.)

Sairastunut on aina ensin seksuaalinen ihminen, jolla on sairaus, eikä sairas ihminen, jolla on seksuaalisuus (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010, 13; Santalahti & Lehtonen 2016, 22). Asiakkaita tulee kohdella yhdenvertaisesti, yksilöllisesti ja arvostaen myös silloin, kun heillä on tarpeita ja seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyden edistämiseen liittyviä toiveita. Heidän itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioittaa ilman sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, vammaan, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kieleen tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää. (Klemetti & Raussi-Lehto 2016.) Sairastuminen ja siitä johtuvat kehon ja mielen muutokset aiheuttavat aina kriisin. Seksuaalisuus, halu ja nautinto saattavat jäädä huomiotta. Kehollisuus vaikuttaa tällöin mieleen hyvin voimakkaasti. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010, 79; Santalahti & Lehtonen 2016, 165.) Vakava sairastuminen ja siitä johtuva fyysinen kyvyttömyys johtavat usein seksuaaliterveyden ongelmiin.

Tutkimusten mukaan seksuaaliterveyden haasteet ovat sairastuneilla vallitsevampia kuin niin sanottujen terveiden ihmisten keskuudessa (Kedde ym. 2012, 64). Ryttyläinen ja Virolainen (2009, 2) toteavat sairauksien, lääkitysten ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavan ihmisen seksuaaliterveyteen aina yksilöllisesti. Asiakkaalla tulisi olla lupa puhua ja kysyä seksuaalisuudesta – se ei saisi hävitä erilaisten toimenpiteiden alle. Seksuaalisuudesta keskusteleminen kuntoutujan kanssa edellyttää luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta asiakkaan ja kuntoutusammattilaisen välillä. Seksuaalisuuden äärellä ihminen on kaikkein paljaimmillaan ja samalla haavoittuvimmillaan. (Santalahti & Lehtonen 2016.) Jotta kuntoutuja tulee kohdatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana seksuaalisena olentonaan, työntekijän tulee olla tietoinen omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä arvoistaan ja asenteistaan. Karkaus-Rikbergin (2000, 293) mukaan seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen liittyviä esteitä ovat uskomukset, tabut, asenteet ja stereotypiat. Seksuaalisuuteen ja vammaisuuteen yhdessä muodostuu eräänlainen kaksoisherkkyys, sillä seksuaalisuus ja vammaisuus herättävät monenlaisia tunteita, ajatuksia ja ehkä jopa myös esteitä. Vammaisten henkilöiden seksuaalisuudesta puhuttaessa on lähdettävä siitä, että terveiden ja vammaisten seksuaalisuudessa on enemmän yhteistä kuin erilaista.

Seksuaaliohjaus ja -neuvonta kuntoutuksen ammattilaisen työmenetelmänä

Asiakkaan ohjaus ja neuvonta on tärkeä osa kuntoutusammattilaisen työtä. Seksuaalisuuden puheeksi ottamisen tärkeydestä alkaa terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa olla yksimielisyys: se kuuluu osaksi asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa ja kuntoutusta. Seksuaalisuus tulee ottaa huomioon asiakkaan hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. (Sinisaari-Eskelinen ym. 2016, 290.) Tästä huolimatta seksuaalisuus on aiheena hyvin sivuutettu ja ohitettu aihepiiri. Dyer ja das Nair (2014, 1432) toteavat tutkimuksessaan, että silloin, kun aihe on kaikkien aihe, kukaan ei ota siitä vastuuta, vaan kaikki olettavat jonkun toisen hoitavan keskustelun. ”Everybody’s business is nobody’s business”. Lopputuloksena on, ettei puheeksi ottamista tee kukaan. Kaikilla kuntoutuksen ammattilaisilla on tärkeä rooli asiakkaan seksuaalisuuden edistämisessä. Moreno ym. (2015, 115) ja Dyer ja das Nair (2014, 1432) toteavat useimmiten ongelmaksi muodostuvan, että ammattilaiset odottavat asiakkaan itsensä ottavan aiheen esille eivätkä itse koe löytävänsä sopivia sanoja asiasta keskusteluun. Puheeksi ottamista vaikeuttavat muun muassa oma nolostuminen, tiedon ja taidon puuttuminen, ajan puute sekä uskomusten ja välineiden puuttuminen. Richardsin ym:iden (2016, 1480) tutkimuksessa puheeksi ottamiseen vaikuttivat työskentelyorganisaation asettamat resurssit (muun muassa ajankäytön mahdollisuudet), ammattilaisen omat käsitykset omista taidoistaan sekä negatiiviset asenteet asiakasta ja seksuaalisuutta kohtaan. Myös oma suhtautuminen seksuaalisuuteen vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti kuntoutustyöntekijän haluun ottaa seksuaaliterveyspuheeksi kuntoutujien kanssa (Haboubi & Lincoln 2003). Jokaisella sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneella tulisi olla riittävät tiedot ja taidot tarjota seksuaalineuvontaa.

Ensimmäinen ja tärkeä askel tähän suuntaan on se, että ammattilainen pyrkii tietoisesti ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan ja miettimään asioita, jotka siihen ovat vaikuttaneet. Seksuaalianamneesi on oivallinen työkalu niin omaan seksuaalisuuteen tutustumiseksi kuin myös asiakkaankin kanssa käytettäväksi esimerkiksi esitietolomakkeena yhteistyösuhteen alussa. Seksuaalianamneesi löytyy esimerkiksi TÄÄLTÄ.

Asiakkaan ikään kohdistuvat ammattilaisen oletukset tulevat esille lausahduksesta ”On tärkeämpiäkin asioita kuin seksi”, jolla puolusteltiin seksuaalisuudesta keskustelemattomuutta. Ikääntyneitä samoin kuin vammautuneita ihmisiä kohdellaan aseksuaaleina, eikä heidän seksuaalielämäänsä kiinnitetä huomiota. (Richards ym. 2016, 1480.) FINSEX- kyselytutkimuksen mukaan ikäihmisten käsitykset seksuaalisuudesta ovat kuitenkin muuttuneet viime aikoina. Eläkeläiset ovat aikaisempia sukupolvia useammin kokeneet seksuaalisuutensa tärkeäksi, eikä seksuaalisuus tunne ikärajaa. 50–59-vuotiaista naisista 93 prosenttia ja miehistä 98 prosenttia on seksuaalisesti aktiivisia. 60–69-vuotiaista naisista puolestaan 81 prosenttia ja miehistä 91 prosenttia on aktiivisia. Vielä 70–79-vuotiaiden ikäryhmässäkin 79 prosenttia miehistä ja naisista on seksuaalisesti aktiivisia. (Kontula 2009, 749) Ikädiskriminaatiota tulee välttää kaikessa seksuaaliohjauksessa ja tarjota mahdollisuutta keskustella seksuaalisuudesta asiakkaan ikään katsomatta (Hautamäki-Lamminen 2012, 98).

Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen

Päävastuu keskustelun avaamisessa ja luvan antamisessa on aina ammattilaisella, ja tätä kuntoutujat odottavat. Ammattilaiset puolestaan odottavat keskustelun avausta kuntoutujalta itseltään. (Dyer & das Nair 2014, 1435; Richards ym. 2016, 8; Schmitz& Finkelstein 2015, 211.) Puhumattomuus seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista saattaa jopa hankaloittaa kuntoutujan seksuaalisia ongelmia ja lisätä niiden kroonistumista (Pieters ym. 2017, 6). Tutkimusten mukaan kuntoutujat toivovat ammattilaisten ottavan keskustelussa aktiivisen roolin, mutta kuntoutuja määrää sen, onko siitä keskustelu tärkeää vai ei. Hän saa myös päättää, millä tarkkuustasolla keskustelua käydään. Työntekijän velvollisuutena on luoda ilmapiiri, jossa keskustelu on mahdollista. Peloista huolimatta seksuaalisuuteen liittyvistä asioista keskusteleminen ei syö työaikaa, vaan parhaimmillaan keskustelut vähentävät asiakkaan kipua, huolta ja ahdistusta ja tätä kautta mahdollisesti ovat välillisesti vähentämässä oireita ja tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Kun asiakas kokee, että häntä kuullaan, motivaatio toipumiseen saattaa voimistua ja yhteistyö parantua. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010, 71, 80; Sinisaari-Eskelinen ym.2016, 290.)

Seksuaalisuuden puheeksi oton oikea ajoitus vaihtelee yksilöllisesti ja sen arvioiminen vaatii ammattitaitoa. Koskaan ei tiedä, mitkä kuntoutujan omat kyvyt ovat missäkin kuntoutuksen vaiheessa, joten ammattilaisen tulisi ottaa seksuaalisuutta esille säännöllisin väliajoin. Riippuu yksilöstä, missä vaiheessa keskustelu voisi olla tarpeellista. Ammattilaiset pelkäävät, että liian aikaisessa vaiheessa aiheen esille ottaminen on loukkaavaa ja että sairastumisen alussa akuutit lääketieteelliset asiat menevät usein kaiken muun edelle. Paras aika keskustelulle olisi, kun valmistaudutaan emotionaalisesti ja fyysisesti palaamaan kotiin. Paluu arkeen nostattaa esille uusia kysymyksiä ja kokemuksia. (Dyer & das Nair 2014, 1434; Rosenberg 2006, 282; Schmitz & Finkelstein 2015, 211; Stein ym. 2012, 1847.)

Kuntoutuksen ammattilaisen on tärkeää tunnistaa, mitä näkökulmia seksuaalisuudesta kunkin kuntoutujan kanssa tuodaan esille. Jokainen kuntoutuja on yksilöllinen samoin kuin hänellä oleva sairaus, vamma tai muu toimintakyvyn rajoite, ja kaikki ne asettavat omia vaatimuksia seksuaalisuudesta puhumiselle. Sensitiivinen ja kunnioittava lähestymistapa samoin kuin kumppanin mukaan ottaminen keskusteluun on tärkeätä. Käsitteistön tulee olla asiakkaan tarpeisiin sopivaa – yhteisen kielen löytäminen on olennaista. Sokki- ja reaktiovaiheessa keskustelun tulee olla selkeää, ja valmiit kysymykset helpottavat asiakasta. On tärkeää sanoa ääneen asioita, joita sairastunut mahdollisesti pelkää, mutta ei uskalla ottaa puheeksi. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010, 94; Sawin ym. 2002, 31; Rosenberg 2006, 282.)

Asiakkaat tarvitsevat ammattilaisten ohjausta, tietoa ja tukea seksuaalisten ongelmien käsittelyyn. Ihmisillä on eri elämäntilanteissa seksuaalisuudesta paljon ennakkoluuloja ja vääriä tietoja, jotka haittaavat esimerkiksi seksuaalisen tyydytyksen saamista. Asiallisella, myönteiseen sävyyn kerrotulla tiedolla voi olla huomattava merkitys. Esimerkiksi ohjeet siitä, miten seksielämä muuttuu sairauden kohdatessa sekä miten ja milloin seksiä voi jatkaa sairastumisen jälkeen, auttavat monia pariskuntia. (Dyer & das Nair 2014, 1434; Ryttyläinen-Korhonen 2011, 12.) On tärkeää antaa sairaalle mahdollisuus ilmaista tunteita, joita vammautuminen on aiheuttanut. Aidosti kohtaava työote mahdollistaa sen, ettei työntekijän tarvitse osata tai tietää kaikkea, riittää kun uskaltaa kohdata ihmisen avoimesti. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 201, 79; Rosenberg 2006, 83.) Usein sairastuneet kaipaavat suoraa tietoa seksin harrastamisen turvallisuudesta, seksuaalisen kanssakäymisen konkreettisista ongelmista (esimerkiksi erektiohäiriöt, asentovaikeudet ja kumppanin kanssa seksistä puhuminen) ja niihin konkreettisia ratkaisuja (Schmitz & Finkelstein 2015, 209).

Loppusanat

Kirjallisuudesta voimme todeta, että seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisyyttä myös sairastumisen jälkeen. Kuitenkin kuntoutuksen ammattilaiset kokevat edelleen hankalaksi ottaa seksuaalisuutta puheeksi ja luoda keskustelulle lupaa-antava ilmapiiri. Suhtaudutaan helposti niin, että ”joku muu” on vastuussa asiasta, ja luotetaan siihen, että ”joku muu” keskustelee kuntoutujan kanssa. Kuntoutuksen ammattilaisina olemme kuitenkin kaikkein tiiviimmin tekemisissä kuntoutujan kanssa hänen arjessaan ja muuttuvassa elämäntilanteessaan. Olemme tärkeässä asemassa ihmisen kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa. Kuntoutuksen käytössä olevat arviointimenetelmät keskittyvät paljolti toimintojen kartoittamiseen eivätkä elämänlaadullisiin kysymyksiin kuten seksuaalisuuteen.

Viralliset arviointivälineet ja kirjoitettu informaatio mahdollistaisivat seksuaalisten asioiden esille ottamisen. (Dyer & das Nair 2014, 1435; Stein ym. 2012, 1842.)

Kuntoutuksessa seksuaaliset ongelmat tulisi kuitenkin nähdä laajempana psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena eikä vain fyysisenä suoritteena. (Schmitz & Finkelstein 2015, 210). Tulevaisuudessa onkin tärkeää pohtia konkreettisten arviointimenetelmien ja haastattelulomakkeiden kehittämistä kuntoutuksen ammattilaisille työkaluiksi, joissa on jo valmiiksi huomioitu seksuaalisuus. Kun se on valmiina teemana haastattelussa, puheeksi ottaminen on luonteva osa yhteistyösuhdetta. Kuntoutuksen ammattilaisen tärkein työkalu myös seksuaalisuuden kohtaamisessa on ”not knowing” -asenne. Emme voi arvottaa asioita, emme voi tietää mitään, emmekä voi tehdä työtämme oletusten pohjalta. Emme voi ajatella, etteivät seksiin liittyvät asiat ole kuntoutujalle tärkeitä, ellemme ole koskaan asiaa kysyneet. Emme voi myöskään olettaa, mitä seksuaalisuus kenellekin merkitsee tai miten kuntoutuja sitä toteuttaa elämässään. Kun omaksumme asenteen, ettemme tiedä mitään, on helpompi kohdata kuntoutuja yksilöllisesti, avoimesti ja hyväksyvästi ottaen huomioon hänen elämäntilanteensa, johon seksuaalisuus olennaisena osana kuuluu. Hyvän ammattilaisen ei tarvitse osata kaikkea eikä tietää vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Riittää, että osaa kuunnella ja tarvittaessa kertoo asiakkaalle, ettei tiedä, mutta on halukas etsimään vastauksia, sekä tarvittaessa ohjaa eteenpäin. Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset voivat itselle olla liian vaikeita käsitellä ja puhua, mutta se ei saa olla syy jättää kuntoutujaa niiden asioiden kanssa yksin. Yksi kuntoutusammattilaisen tärkeimpiä tehtäviä tässä onkin pohtia seksuaalisuuteen liittyviä omia asenteitaan, tunteitaan ja arvojaan. Toteamus, ettemme voi mennä asiakkaan kanssa sinne, missä emme ole itse olleet, on hyvin paikkansapitävä. Oman seksuaalisuuden hyväksyminen edistää myös seksuaalisuuden tunnistamista kuntoutujassa. Tieto paikallisista toimijoista ja seksologian osaajista voi olla riittävä kuntoutujalle. Paikallisia toimijoita voit hakea esimerkiksi Suomen Seksologisen Seuran asiantuntijahausta: http://seksologinenseura.fi/asiantuntijat/. Väestöliitto ja Sexpo-säätiö kouluttavat vuosittain seksuaalineuvojia ja seksuaaliterapeutteja, mikäli jatkokoulutus aiheeseen kiinnostaa. Myös lyhyempiä seksuaalisuuden kohtaamisen koulutuksia on tarjolla ympäri Suomen.

Lisätietoja

Henna Kekkonen, puh. 0503447864, [email protected]

 

Olemme sinun tai läheisesi apuna. Tämän lisäksi haluamme auttaa myös heitä, joihin korona iskee taloudellisesti pahiten.

Ostamalla meiltä lahjakortin, tuet samalla lapsiperheitä, sillä lahjoitamme 10% lahjakorttien ostosummasta Pelastakaa Lapset ry:lle.
http://terapiaperhonen.com/tuote…/tuotteet/lahjakortit/

Valitsimme lahjoituskohteeksi Pelastakaa Lapset ry:n, koska he mm. jakavat lahjakortteja ruokakauppoihin vähävaraisille lapsiperheille. 70 euron arvoisella lahjakortilla perhe saa ruoka-apua, joka auttaa konkreettisesti vaikeimman hetken yli.

Kipu on kokonaisvaltainen kokemus psyykkisesti ja fyysisesti. Yhdyntäkivuista voi kärsiä kuka vaan. Kipu vie helposti kaiken nautinnon pois seksistä ja voi aiheuttaa haasteita parisuhteeseen ja elämään voimakkastikin.  Kaikilla ihmisillä on aina oikeus kivuttomaan seksiin ja avun piiriin hakeutumista ei missään vaiheessa tarvitse hävetä. Usein ihmiset jopa ajattelevat, että kipu kuuluu seksiin, mutta yhdyntäkipu on aina syy hakeutua hoidon piiriin. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan naisten kokemaa kipua, vaikka tietysti miesten kokemat kivut seksissä ovat yhtä lailla hoidon tarpeen arviointia tarvitsevia.

Naisten kokema kipu voi olla pinnallista, jolloin se tuntuu vain ulkosynnyttimissä, tai syvemmällä emättimessä ja lantionpohjassa. Kipu voi tuntua vain penetraation (peniksen tai dildon työntyessä emättimeen) alussa tai se voi tuntua koko yhdynnän ajan. Kipu voi tulla myös jälkikäteen. Joskus kipu voi olla myös niin voimakasta, että se estää penetroitumisen kokonaan emättimeen. Yhdyntäkipujen taustalla voi olla erilaisia syitä. Biologisia syitä voivat olla esimerkiksi hormonaalinen toiminta, tulehdukset, vulvodynia, endometrioosi tai lantionpohjan lihasten toimintahäiriöt. Seksuaalinen itsetunto, kokemattomuus ja puutteellinen esileikki ovat esimerkkejä psykologisista syistä. Naisten ympärileikkaus voi myös aiheuttaa yhdyntäkipuja. Kivun taustasyiden kartoitus olisi ensisijaisen tärkeää hoidossa, jotta pystytään vaikuttamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja kivun hoito olisi syytä aina aloittaa gynekologin käynnillä.

Gynekologin vastaanotolla suljetaan kipua aiheuttavia syitä pois vaihtoehdoista. Ulkosynnyttimien tai emättimen tulehdukset tutkitaan esimerkiksi hiivaviljelyllä tai papakokeella. Gynekologi osaa ottaa kantaa myös limakalvojen tilanteeseen. Joskus jopa matalahormoniset ehkäisypillerit voivat aiheuttaa limakalvojen ohenemista ja siten yhdyntäkipua, ja lääkärin kanssa voi pohtia pillerimerkin vaihtoa. Ikääntyminen muun muassa vaikuttaa limakalvoihin, ja se on yleisin syy vaihdevuosien kanssa kamppailevien naisten yhdyntäkipuihin. Yhdyntäkipujen taustalla voi olla endometrioosi. Se aiheuttaa tyypillisesti syvällä tuntuvaa yhdyntäkipua, joka voi säteillä peräsuoleen päin. Tämänkin syyn yhdyntäkipuihin pystyy lääkäri toteamaan ja hoidon suunnittelu tulee tehdä lääkärin kanssa yhteistyössä.

Joskus kiputilassa voi olla kyseessä vaginismi, mikä tarkoittaa lantionpohjan ja emättimen lihasten tahatonta jännittymistä, kun häpyhuulia tai emätintä kosketetaan. Tämä yleensä estää gynekologisen tutkimukset, kuten myös luonnollisesti penetraation emättimeen.  Vaginismi ei ole kovin yleinen ja sen taustasyyt voivat olla esimerkiksi seksuaalisessa kaltoinkohtelussa tai traumassa. Varsinkin vaginismin ollessa kyseessä on tärkeää hakeutua myös seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Myös seksikumppanin osallistuminen hoitoon olisi tärkeää.

Mikäli tulehdukselliset, hormonaaliset ja muut biologiset syyt on pois suljettu kipujen aiheuttajana, kivun taustalla saattaa olla psykologisia syitä ja tunne-elämään liittyviä haasteita. Kivusta kannattaa aina puhua. Kipua ei tarvitse vain sietää ja kestää yksin, vaan apua voi pyytää. Asiasta puhuminen kumppanin kanssa on ensisijaisen tärkeää, jotta pystyisitte löytämään sellaisia seksitapoja, jotka vähiten tuottavat kipua.

 

VULVODYNIA 

Vulvodynia on ulkosynnytinten alueen kiputila. Vulvodyniaa on joidenkin tutkimusten mukaan hyvinkin yleisesti, vaikka sen taustasyitä ei kovinkaan tarkkaan vieläkään tunneta. Taustalla voi olla esimerkiksi trauma, hiivatulehdus, virus tai jopa ehkäisypillerit, jotka ovat vaikuttaneet limakalvoihin. Oireiden ja taustasyiden kartoittaminen voi olla haastava urakka, mutta usein niiden ymmärtäminen voi auttaa myös hoidon suunnittelussa sekä vulvodynian kanssa elämisessä.

Vulvodynia jaetaan karkeasti määritellen paikalliseen ja essentiaaliseen oireyhtymään. Paikallisessa vestobulodyniassa kipupisteet voidaan määritellä tarkasti ja usein koskevat nimenomaan emättimen alueella ja kipu tulee varsinkin emättimeen jotain työnnettäessä. Toimintahäiriöitä ja kirvelyä saattaa tulla myös virtsaamisessa, jota usein hoidetaan virtsatientulehduksena, vaikka bakteereja ei löydykään. Essentiaalisessa vulvodyniassa kipu on laajemmalla alueella ja saattaa säteillä pakaroihin, selkään, peräaukkoon ja sen kipupisteet ovat hankalasti määriteltävissä. Kipu on selkeämmin hermokipua eikä yhdyntäkipu ole ainut sen ilmenemismuoto.

Lantionalueen- ja lantionpohjan lihaksistolla ja niiden toimintahäiriöillä on myös todettu olevan merkittävä rooli kipuoirehtymän synnyssä. Vulvodyniaan saattaa liittyä laajempi tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriö, jossa kipua ja ongelmia esiintyy myös muualla lantion alueella, kuten SI-nivelissä, piriformis lihaksessa, isojen lannelihasten- ja häntäluun alueella.

Vulvodynian diagnosointi saattaa olla pitkäkin tie, mutta ihminen on aina itse oman kehonsa asiantuntija. Kipuihin tulee löytää apua. Lisää tietoa vulvodyniasta löydät esimerkiksi

http://vdopas.com/

http://www.pelvicus.fi/tulostettavaa/vulvodynia_potilasohje.pdf

 

FYSIOTERAPIA

Monissa lähteissä on todettu, että kivun taustasyistä huolimatta, lantion alueen ja lantionpohjan lihaksistolla on suuri rooli kivun hoidossa ja jopa sen synnyssä. Usein lantionpohjan lihakset ovat joko jännittyneet tai huonosti toimivat. Lihasten hallinta voi olla puutteellista tai yliaktiivista, joka pahentaa kipuja. Lihasten jännittyminen kivun vuoksi on lihaksen reaktio suojata kipeää kohtaa. Jatkuvan jännitystilan vuoksi lantionpohjan lihasten toiminta on usein heikentynyt, eivätkä lihakset pääse rentoutumaan normaalisti. Lihaksiston hoito voi tuoda isojakin helpotuksia kipuun.

Fysioterapeutin on syytä olla perehtynyt lantionpohjan toimintahäiriöihin. Fysioterapiaan voi saada lähetteen lääkäriltä, jonka avulla saat fysioterapeutin vastaanottohinnasta KELAn korvauksen. Usein fysioterapia alkaa lantionpohjan lihasten tunnistamisella ja niiden rentouttamisella. Fysioterapeutin käyttämiin välineisiin voi kuulua biopalautelaite (EMG), joka mittaa lantionpohjan lihasten toimintaa emättimeen asetettavan elektrodin avulla. Laitteen avulla asiakas oppii mm. tunnistamaan jännityksen ja rentouden eron sekä seuraamaan omaa edistymistään.

Biopalaute- laitteen avulla voidaan myös antaa emättimeen kipusähköhoitoa, jonka tarkoituksena on vaimentaa kipuärsykkeen toimintaa emättimessä. Usein tätä hoitoa on syytä jatkaa säännöllisesti myös kotona ja tätä varten saa laitteen lainaan usein fysioterapeutilta. Sähköhoito on kivuton hoitomuoto ja sähkön voimakkuutta pystyy säätelemään itse laitteen avulla.

Lantionpohjan kiputiloihin liittyy usein myös virtsarakon toiminnanhäiriöitä, kuten rakon yliaktiivisuutta tai virtsankarkailua. Näitä voidaan hoitaa myös sähköhoidoilla sekä ns. rakon koulutuksella, jossa pidetään yllä virtsaamispäiväkirjaa ja tarkkaillaan wc-käyntejä.

 

SEKSUAALITERAPIA

Seksuaaliterapiassa käsitellään seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä tai ongelmatilanteita. Terapia on seksuaaliongelmien kohtaamista ja hoitamista keskustelun avulla, yksilöllisesti ja luottamuksellisesti ja siinä luodaan yhteyttä asiakkaan omaan seksuaaliseen minäkuvaan, vahvistetaan voimavaroja, luodaan terveitä rajoja ja resursseja sekä pyritään luomaan arkipäivään konkreettisia selviytymiskeinoja. Terapian tavoitteena on auttaa asiakasta tulemaan tasapainoiseksi ja eheäksi.

Kivun hoidossa ymmärretään nykyisin myös seksuaaliterapian mahdollisuuksia yhä enemmän. Kivusta kärsiviä naisia usein myös vaivaa masennus, ahdistus, itsetunnon ongelmat ja riittämättömyyden ajatukset. Oma keho voi tuntua vieraalta ja seksiin heittäytyminen voi tuntua jopa pelottavalta. Seksuaaliterapia voi auttaa käsittelemään omia tunteita ja asenteita ja löytämään jälleen luottamuksen ja tunteet omasta itsestään.

Seksuaaliterapiassa voidaan myös tavata kumppanin kanssa. Terapiassa usein käsitellään vuorovaikutus- ja toimintamalleja, jotka auttavat kohti parempaa parisuhdetta. Myös tunnetaitoja ja kuuntelua harjoitellaan. Terapiassa ei etsitä syyllistä ongelmiin, ainoastaan ratkaisuja. Kipu kuitenkin aina vaikuttaa parisuhteeseen ja yhdynnät voivat olla vaikeita. Sekä omat että kumppanin tunteet ovat kaikki sallittuja.

 

APUVÄLINEET

Yhdyntää helpottamaan voidaan käyttää erilaisia puuduttavia voiteita ja suihkeita. Koska usein myös limakalvot voivat olla kuivat, liukuvoide olisi hyvä olla osana seksiä mukana. Koska mm. vulvodynian yhteydessä voi olla herkkyyttä hiivatulehduksille ja limakalvojen kuivumiselle, kannattaa valita näistäkin tuotteista mahdollisimman neutraalit ja ilman glyseriinia ja sokereita olevat puudutteet ja liukuvoiteet.  Tällainen tuote on esimerkiksi Antishopin valikoimassa: Mister B Glide Extreme liukuvoide Erokselta, joka on silikonipohjainen liukuvoide, johon on lisätty puuduttavaa vaikutusainetta. https://antishop.fi/shop/mister-b-glide-extreme-liukuvoide

Puudutteita ei kannata käyttää klitoriksen alueelle, ettei tunto alennu sitä tarvittavilla alueilla. Miehen ja naisen välisessä seksissä myös on syytä miehen käyttää kondomia, koska puudute voi aiheuttaa myös miehen tunnon alentumista. Suuseksiä ei suositella puudutteiden kanssa, koska suu ja nielu voivat myös puutua aineen johdosta inhottavasti.

Emättimen alueen kivun hoidossa myös dilataatioharjoitukset ovat hoidon osana mahdollisia. Tämä tarkoittaa emättimen ja emätintä ympäröivien lihasten venyttelyn sormien ja mahdollisten apuvälineiden kanssa. Tähän tarkoitukseen on ihan dilatointisauvoja saatavilla. Myös kumppani voi tässä asiassa auttaa, mutta venytysten ja harjoitusten tekeminen vaatii uskallusta puhua ja keskustella kivusta ja sen rajoista. Erilaisissa dildoissa ja sauvoissa kannattaa myös huomoida, että lääketieteellinen silikoni on mahdollisesti vähiten allergisoiva lasin ja teräksen rinnalla.

Kipua saattaa helpottaa myös kylmän tai kuuman paikallinen käyttö, kuten jääpalahaude tai lämpimät suihkut. Tähän tarkoitukseen voi käyttää myös lasista dildoa. Kylmägeelien käyttö ei ole suositeltavaa intiimialueilla!


Lasisauva kannattaa viilentää jääkaapissa, pakastimeen sitä ei kannata laittaa. Kylmä hieman “puuduttaa” emättimen reunoja, mikä saattaa helpottaa yhdyntää. Lasisauvoissa saattaa olla juomuja ja muotoilua paljonkin, mutta jos on todella kipeä, kannattaa valita mahdollisimman sileä. Chrystalino sarjassa on kauniita ja kestäviä malleja. Lasia voi viilentää myös kylmän veden alla, mutta jääkaapissa viileys tulee ilman veden valutusta ja kestää ehkä jopa hieman pidempään. Lasia voi myös lämmittää lämpimässä vedessä. Mikäli dildo tippuu lattialle ja tulee näkyviä vaurioita lasin pintaan, ei sitä tule enää käyttää sirpaleiden tai haavojen mahdollisuuksien vuoksi.

Lasi saattaa kuulostaa kovalta materiaalilta, mutta kylmällä tunnon herkistäminen voi olla mukava lisä seksiin myös ilman kipukokemuksia.

Lasisauvoja saa nyt myös Terapiaperhosen toimistoilta ostettua! ????

 

 

Lisätietoa tuotteista saat esimerkiksi seksuaaliterapeutilta, fysioterapeutilta tai Antishopin tuoteneuvontapuhelimesta puh. 045 313 3000.

 

 

Henna Kekkonen

Auktorisoitu seksuaalineuvoja (SSS)

Seksuaaliterapeutti

puh 0503447864

[email protected]

 

Riina Heinonen

Lantionpohjan toimintahäiriöihin erikoistunut fysioterapeutti

puh. 050 410 2112

[email protected]

Lisätietoa seksuaaliterapiasta ja lantionpohjan fysioterapiasta löydät kotisivuiltamme:

http://terapiaperhonen.com/seksuaaliterapia-2/

http://terapiaperhonen.com/lantionpohjan-fysioterapia/

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00