Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus kuntoutuksessa

Työssämme kuntoutuksen ammattilaisina kohtaamme erilaisia ihmisiä. Kokonaisvaltaisuus ja ihmisen oman persoonan ja elämän kunnioittaminen ovat meille työskentelyn arvopohja ja ponnistuslauta. Haluamme kohdata ihmisen ihmisenä, kokonaisena ja arvostettuna. Monesti kuvaillaan, että hyvä kohtaaminen perustuu sensitiivisyyteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen.

OLETUKSIA TAI ENNAKKOLUULOJA?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia terveydenhuollosta on jonkin verran raportoitu Suomessakin, mutta enemmän maailmalta. Melkeinpä kaikista lähteistä näkyy, että vähemmistöt ovat raportoineet huomattavia ongelmia yrittäessään saada laadukasta terveydenhuoltoa, joka huomioisi ryhmän erityiset terveydelliset piirteet (1). Osa on kokenut suoranaista syrjintää ja epäasiallista kohtelua identiteettinsä tai suuntautumisensa vuoksi (2). On todettu, että LGBTQI+ identifioituneista ihmisistä osa on jättänyt sosiaali- ja terveysalan palveluita käyttämättä syrjinnän pelon takia (3).  Yleisimpiä LGBTQI+ ihmisten kokemuksia on kuntoutustyöntekijän tekemät yleistykset ja oletukset liittyen sukupuoleen tai seksuaalisuuteen esimerkiksi heteronormatiivisuuden pohjalta (4). Yleisesti ottaen terveysalan palveluiden käyttäjät toivovat, että palvelun tuottajilla olisi tietämystä seksuaalivähemmistöjen kokemuksista, jotta he voisivat tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi – vähemmistöön kuuluvat ihmiset kokevat, että jos palveluntuottaja tuo aktiivisesti esiin tietämyksensä seksuaalisuuden moninaisuudesta, se vähentää heidän vähemmistöstressiään (5). 

Seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin ei tulisi olla asioita, jotka määrittävät esimerkiksi kuntoutuksen laatua tai kohtaamisen taajuutta. Nämä asiat eivät saisi häiritä vuorovaikutussuhdetta ihmisen terveyteen tai kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Jos ihminen kokee tulleensa kohdatuksi ja hyväksytyksi näihin liittyvissä asioissa, se voi vaikuttaa huomattavan positiivisesti luottamussuhteeseen.

Jo yksittäiselläkin terveydenhuollon ammattilaisen näkemyksellä ja asennoitumisella voi vaikuttaa siihen, kuinka arvostetuksi ja kokonaisvaltaisesti huomioiduksi asiakas kokee tulleensa. Täytyy kuitenkin muistaa, minkä asian vuoksi ihminen tulee kuntoutukseen ja hoitoon. Asiakkaat ovat kertoneet, että ovat hakeutuneet lääkäriin esimerkiksi yskän vuoksi ja lääkäri on ollut enemmän kiinnostunut heidän transsukupuolisuudesta ja korjausprosessista, kuin vaivasta, jonka vuoksi vastaanotolle on alun perin hakeutunut. 

TUTKI OMAA TYÖKALUPAKKIASI

Meillä kaikilla on omat työkalupakkimme suhteessa toisiin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin. Meidän asenteemme ja ennakkoluulomme vaikuttavat usein asiakaslähtöisyyteen sekä terapeuttiseen suhteeseen (6). Ne saattavat heijastua sanattomasti ja tahattomasti meidän elekielessämme tai olemisessamme. Kun uskaltaa katsoa vähän tarkemmin, huomaa helposti missä voi kohtaamista laajentaa. Hetero- ja sukupuolinormatiivisuus saattaa tulla esille salavihkaa puheessamme, mutta myös fyysisen ympäristön normit ovat olemassa – odotustilat ja haastattelulomakkeet ovat näitä paikkoja. Jos asiakas ei mahdukaan normiin, voi pahimmassa tapauksessa kommunikointi päättyä tähän. Hetero- ja sukupuolinormatiivisuus rakenteissa estää ja aiheuttaa pelkoa asiakkaalle kertoa avoimesti sukupuoli-identiteetistään, ilmaisustaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tämä aiheuttaa sen, että asiakasryhmä jää näkymättömäksi jo rakenteiden tasolla eikä heitä osata tunnistaa palveluiden käyttäjiksi. (7, 8.)

Tärkeää on myös tunnistaa, että monimuotoisuus ei kosketa vain “valtaväestöä”, vaan kaikkia ihmisryhmiä vammaan, sairauteen, ikään, sukupuoleen, uskontoon tai kulttuuriin katsomatta. Olettamukset tietyn ihmisryhmän olemuksesta ovat välillä vaikeitakin murtaa. 

MITÄ MINÄ VOIN TEHDÄ? 

Omien asenteiden tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää ja ammattilaiset ovat kokeneet, että vaikka se ei anna suoranaisia työkaluja spesifin tiedon antamiseen, se auttaa kuitenkin yllättävien ja vähemmän objektiivisten tilanteiden hallintaan (10). Koska koulutuksessa ei ole mahdollista opettaa kaikkia mahdollisia käyttäytymismalleja tai eteen tulevia tilanteita ammattilaisille, olisi parempi opettaa ammattilaisia tunnistamaan omia epämukavuuden tunteita seksuaalisuuden aiheita kohtaan ja käydä läpi strategioita, joilla käsitellä niitä niiden ohittamisen sijaan (11). On arvokasta reflektoida sitä, mikä meissä itsessämme resonoi, koska se voi kehittää huomattavasti terapiaprosessia (12). Oman identiteetin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan muita. 

Voit tarkastella työtilaasi ja toimintaasi esimerkiksi näiden kohtien kautta: 

• • Neutraalit ilmaisut puheessa. Esimerkiksi puhuminen kumppanista tai kumppaneista miehen/vaimon tilalla antaa asiakkaalle mahdollisuuden itse tuoda esille kumppanin sukupuolen tai useiden kumppaneiden olemassa olon, jos siihen ylipäätään on tarve. 

• • Miten lomakkeissa erilaisten perhemuotojen, sukupuolten ja kutsumanimen huomiointi on otettu huomioon? 

• • Millä tavoin wc-tilat on merkitty? Tilan voi yksinkertaisimmillaan merkitä vain sanalla WC.

• • Syrjinnästä vapaata aluetta voi tuoda esille täältä tilattavalla merkillä. www.yhdenvertaisuus.fi

• • Jos haluat tuoda esille, että olet erityisen perehtynyt tai sensitiivinen moninaisten ihmisten kohtaamisessa, voit ilmaista sitä helposti myös sateenkaarella laukussa tai avainnauhassa tai tuoda asian esille firman nettisivuilla. 

• • Mitä toimintoja tarjoan asiakkaille kuntoutuksessa? Onko sukupuolesta riippumatta asiakkailla mahdollisuus valita, mitä kuntouttavia toimintoja heillä on saatavilla? Ohjaammeko lapsiasiakkaita leikeissä? Miten koemme tai suhtaudumme asiakkaan valitsemaan toimintaan? 

Huomaathan, että henkilöllä itsellään on oikeus valita, että haluaako hän jakaa henkilökohtaisia asioita.

Jos asialla on merkitystä esim. asiakkaan käyttämän nimen kannalta, voi kysyä mitä nimeä asiakas toivoo käytettävän itsestään ja käyttää tätä kirjauksissa ja kohtaamisissa. On tärkeää huomata, että ihminen ei välttämättä ole kertonut muille hoitoon tai kuntoutukseen osallistuville ihmisille kaikkia asioita, tai lähipiiriin kuuluu ihmisiä, ketkä eivät tiedä kaikkea liittyen seksuaalisuuteen tai suuntautumiseen. Meidän tehtävämme on kunnioittaa tätä, emmekä voi kirjata asioita lausuntoihin tai kirjauksiin, mikäli emme ole varmoja asiakkaan luvanannosta. Kirjatessa kuntoutuksesta on muutenkin hyvä pohtia, onko tärkeää tuoda esille asiakkaan sukupuoli- tai seksuaali-identiteetti. On tärkeä tiedostaa, että kirjausten perusteella asiakas voi joutua kohtaamaan erilaista kohtelua kuin neutraalin kirjauksen jälkeen. Asiakkaalta voi myös kysyä mitä ja kuinka tahtoo asioita kirjattavan.

Jos asiakkaan kertoma tieto ei ole itselle tuttu, voi kysyä mitä se asiakkaalle kuntoutuksen kohdalla merkitsee ja kuinka toivoo sen tulevan huomioiduksi. Voi hyvin olla, ettei sillä ole mitään merkitystä kuntoutuksen kannalta, ja tällöin siihen ei tarvitse sen enempää kiinnittää huomiota. Asiakkaan kuulu toimia työntekijän kouluttajana, jos emme asiasta tiedä – voimme perehtyä aiheeseen itsenäisesti. Jos hämmennys liittyy siihen, että aihepiiri tuntuu sinusta pelottavalta, voit pohtia, miten nämä pelot ovat kehittyneet.

Voit pohtia etukäteen tilanteita, joissa vaaditaan asiakkaan riisuutumista tai koskettamista ja on hyvä varautua näkemään bindereitä, rintakehän maskulinisaatiosta johtuvia leikkausarpia tai muuta kehon moninaisuutta. Etukäteen kysyä itseltään, miten suhtautuisi tai vastaisi, jos asiakas kertoo kehonsa mustelmien tulleen bdsm-sessiosta, eikä väkivallasta, mikäli mustelmat aiheuttavat keskustelun tai kysymyksen. 

Asiakkaan ulkonäöstä eikä nimestä voi päätellä ihmisen sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiä. Samalla ihmisellä oma kokemus tai ilmaisu voi myös vaihdella. Näihin on hyvä suhtautua neutraalisti.  Kun asiakas kertoo sinulle identiteetistään, se on luottamuksen osoitus – kohtaathan sen kunnioittaen. Seksuaalisuuden puheeksiotto on meille useilla hyvin herkkää ja sensitiivistä. Sen puheeksi otto ammattilaisena on haastavaa. Vielä hankalampaa se usein on asiakkaalle, joka avaa ammattilaiselle itsestään jotain tärkeää ja asettaa itsensä avoimeksi.

Heteronormatiivinen kommunikaatio ja käytännöt tekevät vähemmistöjen kysymyksistä näkymättömiä ja esimerkiksi Valtonen (13) viittaa tutkielmassaan, Belognian ja Wittenin (14) tutkimukseen, jossa jopa 80 % vanhuspalveluiden tarjoajista kieltäytyi tunnin mittaisesta LGBTQI+ asioita käsittelevästä koulutuksesta, perusteluina etteivät ne koskeneet heitä. Työntekijöiden keskuudessa siis vallitsee usein käsitys, ettei asiakkaina ole ollenkaan sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä (15).  Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat tärkeä aihe kauttaaltaan kuntoutuksen koulutusohjelmissa, jotta tasavertainen hoito ja monimuotoisuuden ymmärtäminen saavuttaisi kaikki seksuaalisesta orientaatiosta huolimatta (16). Jokaisen ihmisen yksittäinen työskentely heteronormatiivisuuden purkamiseen on samalla työtä laajemmin vahingoittavien ja rajoittavien normien purkamiseksi. 

Jos näitä yllä esiteltyjä tilanteita miettiessä jo nyt toteat, että eihän tämä nyt ole aihe eikä mitään, niin pysähdy sen ajatuksen ja tunteen ääreen. Upeaa, jos tulee olo, ettei aihe herätä sen enempää reaktiota ja pystyt suhtautumaan aiheeseen neutraalisti ja avoimesti. Mutta tämäkin tunne ja läpikäynti on tarpeellinen. On hyvä, jos pystyy toteamaan itselleen, että olen tämän asian kanssa sinut! Tarpeen on kuitenkin tiedostaa edelleen, että jos ohitamme aiheen kokonaan itse käsittelemättä (vaikka se siis olisikin se käsittelyn lopputulos se, että olen asian kanssa sinut), niin silloin asioiden kohtaaminen ei välttämättä olekaan helppoa työarjessa. 

Haluamme viimeiseksi painottaa, että kaikkein tärkein asia on, ettei asiakasta jätetä yksin, mikäli haastavia tilanteita tai kysymyksiä tulee eteen. Tärkeää ei ole tiedon määrä, vaan kunnioittava, arvostava kohtaaminen, jossa ammattilainen on tietoinen omien seksuaalisuuteen liittyvien arvojen ja asenteiden vaikutuksista kohtaamisiin. Voit rohkeasti sanoa, ettet osaa juuri tässä kyseisessä asiassa auttaa, mutta voit auttaa etsimään ammattilaisia kuka osaa. Seksologiaan erikoistuneita ammattilaisia löydät esimerkiksi Suomen seksologisen seuran asiantuntijahausta www.suomenseksologinenseura.fi/asiantuntijat, josta löydät apua ja tietoa itsellesi tai asiakkaallesi. Kenenkään ei tarvitse tietää tai osata kaikkea yksin. 

1 Manzer, Dana & O´Sullivan, Lucia & Doucet, Shelley 2008. Myths, misunderstandings, and missing information: Experiences of nurse practitioners providing primary care to lesbian, gay, bisexual, and transgender patients. The Canadian Journal of Human Sexuality. 27 (2) 157–170. 

2 Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Tuokkola, Kati & Pitkänen, Sari 2014: Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisu 14/2014.

3 Jalava, Jenni 2013: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen toiveet ja tarpeet yhdenvertaiseen vanhuuteen. Opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Vanhustyön koulutusohjelma.

4 Ross, Meghan & Setchell, Jenny 2019. People who identify as LGBTIQ+ can experience assumptions, discomfort, some discrimination, and a lack of knowledge while attending physiotherapy: a survey. J Physiother. 65(2). 99–105.

5 Grigorovich, Alisa 2015. The meaning of quality of care in home care settings: older lesbian ja bisexual women’s perspectives. Scandinavian Journal of Caring Sciences 30. 108–116.

6 Areskoug-Josefsson, Kristina & Fristed, Sofi 2017. Occupational therapy students’ views on addressing sexual health. Scandinavian journal of occupational therapy. 22. 1–9.

7 Hovey, Jaime 2009: Nursing Wounds: Why LGBT Elders Need Protection from Dis-crimination and Abuse Based on Sexual Orientation and Gender Identity. Elder Law Journal 17 (1), 95–123.

 8 Röndahl, Gerd & Innala, Sune & Carlsson, Marianne 2006: Heterosexual assumptions in verbal and non-verbal communication in nursing. Journal of Advanced Nursing 56 (4), 373–381.

9 Jaskari, Onni 2020. Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. Pro Gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. 

10 Kazukauskas, Kelly & Lam, Chow 2010. Disability and sexuality: knowledge, attitudes and level of comfort among rehabilitation counselors. Rehabilitation Counseling Bulletin 54 (1) 15–25.

 11 Pynor, Rosemary & Weerakoon, Patricia & Jones, Mairwen 2005. A preliminary investigation of physiotherapy students’ attitudes toward issues of sexuality in clinical practice. Physiotherapy 91. 42–48.

12 Hedges, Fran 2010. The Reflexivity in Therapeutic Practice. Palgrave Macmillan. China.

13 Valtonen, Saini 2014. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhusten kohtaaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa – hoitajien näkökulma. Helsingin yliopisto. Pro Gradu -tutkielma. Valtiotieteellinen tiedekunta. 

14 Belognia, Lisa & Witten, Tarynn M. 2006: We Don’t Have That Kind of Client Here: Institutionalized Bias Against and Resistance to Transgender and Intersex Aging Research and Training in Elder Care Facilities. American Public Health Association, Gerontological Health Newsletter, Fall 2006.

15 Valtonen, Saini 2012: Yhdenvertainen vanhuus -projekti. Raportti vanhustyöntekijöille suunnatun kyselyn tuloksista. http://seta.fi/doc/raportti_vanhustyon_ammattilaiset_valtonen_saini2012.pdf.

16 Areskoug-Josefsson, Kristina & Gard, Gunvor 2015. Sexual health as a part of physiotherapy: the voices ofphysiotherapy students. Sex Disabil 33. 513–532.