Ajatuksia kivun hoidosta toimintaterapiassa

Toimintaterapia pitkittyneen kivun hoidossa on yleisesti ottaen ajateltu olevan apuvälineitä, painevaatteita, hienomotorisia harjoitteita tai peiliterapiaa. Lisäksi toimintaterapiaan ohjautuu usein asiakkaita, kenen kipukokemus keskittyy yläraajaan. Nämä toiminnot ja terapian keinot ovat tärkeitä osia toimintaterapiassa, mutta kuitenkin toimintaterapiassa käsiteltävät asiat voivat olla paljon monipuolisempia ja huomioida ihmisen kokemusmaailmaa laajemmin. Arjen toimijuus ja toimijuuden vahvistaminen lähtevät ensisijaisesti ihmisen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta, tunne-elämän tunnistamisesta ja erilaisten toimintatapojen arvioinnista.

TUNTEET OSANA TOIMINTATERAPIAA

On todettu, että kivun pelko selittää koettua haittaa, toimintarajoitetta ja kivun pitkittymistä enemmän kuin kipu. Kivun katastrofointi selittää jopa 53 % kivun ja pelon yhteydestä. Pelko, katastrofointi ja masennus yhdessä selittävät 42,4 % kivun ja toimintakyvyn haitan yhteydestä. Eri syistä ilmaantuvat pelon tunteet lisäävät kuormitusta ja stressikokemuksiin liittyy usein pelkoja. Kipuun yleisestikin liittyy voimakkaita negatiivisia tunteita ja ajatuksia – huolta, turhautumista, voimattomuutta, itsetunnon laskua ja toimijuuden puutetta, jotka aktivoituvat kipua kokiessa. Vähitellen niistä syntyy noidankehä, jossa toimimista, liikkumista ja asentoja vältellään.

Kipua kokeva ihminen usein tarkkailee itseään ja kehoaan pelon ja huolen kautta, mikä lisää ahdistusta, mielialan laskua sekä avuttomuutta ja keinottomuutta selviytyä kivun kanssa. Tämän seurauksena kipukierre hankaloituu entisestään ja niin kutsuttu kehoturva katoaa. Pelon tunteet aktivoivat aivoissa ja kehossa useita eri järjestelmiä, kuten autonomisen hermoston, hengityksen, tunnejärjestelmän ja ajattelun. Mutta ennen kaikkea kivun. Kipu saattaa tämän myötä liioitella sitä, mitä on todella tapahtunut.

Kivun katastrofointi voi aiheuttaa avuttomuuden tunnetta kivun edessä ja toivottomuutta pienissäkin vastoinkäymisissä. Kivun vakavuus ja uhka kasvaa suuremmaksi ja helposti voi uskoa, että kivusta ei kykene selviytymään. Tämän on tutkitusti todettu olevan yhteydessä voimakkaampaan kipuun, masennukseen, ahdistukseen ja elämänlaadun heikkenemiseen. Usein myös ammattilaisten antama apu koetaan huonoksi tai toimimattomaksi ja tuntuu, ettei kukaan pysty auttamaan enää.

Näiden ajatusten ja tunteiden tarkastelu ja muuttaminen on tärkeä osa toimijuuden löytymistä uudelleen. Pysähtyminen ja kuunteleminen asiakkaan kokemuksille ja peloille voi tuoda niitä näkyväksi ja helpottaa niiden tutkimista. Turvallisen tilan luominen tunteiden tunnistamiselle ja pelon tutkimiselle on tärkeää vastaanotolla. Ohittamisen tunne lisää asiakkaan pelkoa ja näin ollen kipukokemusta. Kipu on aina todellinen kokemus.

Kipu on fyysinen sekä emotionaalinen kokemus. Jotta kipu tulee tietoisuuteen, aivot ovat tulkinneet siihen liittyvän uhan tai vaaran. Kipu ei pääse aktivoitumaan niin voimakkaasti, jos turvan kokemus on olemassa. Kuitenkin kivun pitkittyessä tämä mekanismi alkaa elää omaa elämäänsä ja aivot voivat tulkita uhkaa ja vaaraa sellaisistakin asioista, mitkä aiemmin eivät siltä tuntuneet. Tämä liittyy keskushermoston herkistymiseen ja kipuradat herkistyvät siis tuottamaan kipua.

Tunteiden hoitaminen on aina kivunhoitoa. Kivut voivat olla merkkinä tukahdetuista tunteista ja tunteiden tunnistaminen ja hoitaminen voi helpottaa kivun kokemusta huomattavasti.

PSYKOLOGISTEN TEKIJÖIDEN TUNNISTAMINEN OSANA ARKEA

Psykologiset ja psykososiaaliset tekijät vaikuttavat ihmisen yksilölliseen kipukokemukseen, kivun ilmaisemiseen ja sen kokonaisvaikutuksiin elämässä. Kivun hoito on moniammatillista ja usein kuntoutuksen tiimiin kuuluu myös kipuun erikoistunut psykologi. Voi olla, että toimintaterapeuttina ajattelemme, että näitä asioita käsitellään psykologin kanssa riittävästi tai liikaa, jotta niitä ei tarvitsisi sen enempää huomioida osana toimintaterapian käyntejä. Niillä kuitenkin on suuri vaikutus arjen toimijuuden ja voimaantumisen kannalta, joten niiden tunnistaminen myös osana toimintaterapiaprosessia on ensisijaisen tärkeää.  Näitä psykologisia tekijöitä ovat esimerkiksi:

1. Kognitiot – ajatukset, tieto sekä tulkinnat omasta kivusta, yleisempi usko omaan selviytymiseen, katastrofiuskomukset.
2. Tunteet – kivun pelko, masennus, ahdistuneisuus, huoli, avuttomuus, viha ja kiukku.
3. Kipuun liittyvä käyttäytyminen – minkälaisia selviytymismalleja ihmisellä on käytössään
4. Persoonallisuustekijät – miten persoonallisuuteni vaikuttaa kivun kokemiseen.
5. Kognitiivinen kapasiteetti – keskittyminen, tarkkaavaisuus ja sen jakaminen, hahmottaminen, muisti, ajattelu, havainnointi, oppiminen, toiminnanohjaus, ongelmanratkaisu ja päätöksenteko.
6. Elämäntilanteen kokonaisuus – kuormitustekijät, selviytymiskeinot, voimavarat, sosiaaliset tekijät, ympäristön tekijät.
7. Vuorovaikutustekijät – vuorovaikutustavat ja -mallit itsen ja läheisten kanssa.
8. Traumatausta – trauma herkistää aina kivulle ja kipu voi aktivoida työstämätöntä traumaa. Onko kipua aiheuttava kudosvaurio tai tapahtuma ollut traumaattinen? Kipu itsessään voi olla traumaattinen kokemus, jonka käsittely voi auttaa kivun kokemuksessa.  

MITEN PÄÄSEN TOIMINTATERAPIAAN?

Mikäli koet haasteita arjessa ja arjen toimivuudessa, voi toimintaterapiasta olla hyötyä juuri Sinulle. Toimintaterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jonne voit kysyä maksusitoumusta oman lääkärisi kautta. Toimintaterapiaan voi saada palvelusetelin tai maksusitoumuksen sairaanhoitopiiriltä. Jos kuntoutustasi korvaa vakuutusyhtiö, toteutamme terapiaa myös vakuutusyhtiön maksusitoumuksella. Toimintaterapiaan voi tulla myös itsemaksavana. Hennan vastaanotto on Mikkelissä Raatihuoneenkadulla ja Marin vastaanotto Savonlinnassa Nojanmaantiellä.