Kohti ymmärrystä ja hyvää vuorovaikutusta

Olemme koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Töissä, vapaa-ajalla, läheisissä ihmissuhteissa ja perheissä. Vuorovaikutus ja keskustelu ei aina ole kovin helppoa ihmisten kesken ja ristiriitoja syntyy. Toisen tai edes oman itsen ilmaisu ei aina mene putkeen.

Vuorovaikutus on kuitenkin taito, jota voi opetella. Hyvien keskustelutaitojen opettelu auttaa meitä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin töissäkin. Kun opettelemme taitoja, joiden avulla voimme ymmärtää toisia, mutta tulla myös itse ymmärretyksi paremmin, ristiriitatilanteet ratkeavat helpommin ja yhteistyö lisääntyy. Mitä enemmän voikaan toivoa omaan elämään? Kuulla ja tulla kuulluksi.

VÄKIVALLATON KOMMUNIKOINTIKEINO

Non Violent Communication eli NVC on amerikkalaisen psykologi Marshall B. Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusprosessi. Pohjimmiltaan NVC:n opiskelu on tilaisuus harjoitella sellaista asennetta, ajattelua ja puhetta, jolla rakennamme uudelleen yhteyden omaan myötätuntoiseen ytimeemme ja opimme antamaan empatiaa sekä itsellemme että muille.

NVC ohjaa meitä muotoilemaan uudelleen tapaamme ilmaista itseämme ja kuunnella muita. Tavaksi tulleiden, automaattisten toimintojen sijasta sanoistamme tulee tietoisia vastauksia, jotka pohjautuvat tietoisiin havaintoihin, tunteisiimme ja tahtoomme. Prosessissa ilmaisemme itseämme rehellisesti ja selkeästi, samalla kun otamme toiset huomioon myötäelävällä tavalla. NVC ohjaa meitä tekemään selkeitä havaintoja ja erittelemään miten käyttäytymistavat ja olosuhteet meihin vaikuttavat. Me opimme tunnistamaan ja ilmaisemaan selvästi, mitä me käytännössä haluamme kussakin tilanteessa. Malli on yksinkertainen, mutta pystyy silti saamaan aikaan suuria muutoksia.

Prosessimallissa erotellaan neljä eri askelta.

1. HAVAINNOINTIA ILMAN ARVIOINTIA

Ensimmäiseksi erotellaan havaintojen tekeminen ja arviointi toisistaan. Havainnot ovat tärkeitä, kun haluamme ilmaista itseämme toiselle ihmiselle mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti. Kun sekoitamme havainnon ja arvioinnin keskenään, toiset eivät todennäköisesti kuule viestiämme tarkoittamallamme tavalla ja sen sijaan he kuulevat herkästi kritiikkiä ja vastustavat sitä mitä sanomme. Useimmille meistä on vaikeaa tehdä ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään havaintoja ilman arvosteluja, tuomitsemista, kritiikkiä tai minkäänlaista analyysia.

2. TUNTEIDEN TUNNISTAMINEN JA ILMAISEMINEN

Seuraava askel on tunnistaa omat tunteet suhteessa havaintoon. Usein toisten nimittelyyn tarvittava sanavarasto on meillä suurempi kuin sanasto, jolla voimme selkeästi ilmaista tunnetilaamme. Tunnesanastomme vahvistaminen kannattaa paitsi läheisissä ihmissuhteissa, myös työelämässä.

Tunteet tulee erottaa ajatuksista. ”Minusta tuntui, etten saanut reilua kohtelua” -lause ei kerro tunteista, vaan ajatuksesta. Samalla tavalla kannattaa erottaa toisistaan varsinaiset tunneilmaisut niistä ilmaisuista, jotka kertovat siitä mitä ajattelemme toisten tekemisistä. Tunnen olevani merkityksetön tai tunnen itseni väärinymmärretyksi ovat aina omaa tulkintaamme toisten käyttäytymisestä kuin varsinainen tunneilmaisu. Nuo ilmaisut ilmaisevat enemmänkin sitä, miten tulkitsemme toisia eikä niinkään sitä miltä meistä tuntuu.

Tunteiden kertominen on tärkeä osa itseilmaisuamme. Kehittämällä sellaista sanastoa, joka auttaa meitä selkeästi kertomaan tunteistamme, voimme entistä helpommin luoda yhteyden muihin ihmisiin.

3. OTAMME VASTUUN TUNTEISTAMME

Kolmantena askeleena on omien tunteiden lähteiden tunnistaminen. NVC herkistää meidät tietoiseksi siitä, että toisten tekemiset tai sanomiset voivat olla tunteidemme herättäjinä, mutta eivät koskaan niiden syynä. Havaitsemme, että tunteet aiheutuvat siitä, miten valitsemme ja päätämme ottaa vastaan toisten sanat ja teot samoin kuin siitä, mitkä ovat sen hetkiset tarpeemme ja odotuksemme. Kolmas askel ohjaa meidät hyväksymään vastuun siitä, miten itse tuotamme tunteemme.

Tunteiden takana on aina tarpeet. Kun ilmaisemme tarpeemme epäsuorasti arvioiden, tulkiten tai mielikuvia käyttäen, toiset kuulevat sen todennäköisesti arvosteluna. Ja kun ihmiset kokevat arvostelua, he helposti hyökkäävät tai puolustautuvat. Jos haluamme toisilta myötäelävän vastauksen, omat tarpeemme tulisi ilmaista suoraan.

NVCssä tutkaillaan siis rohkeasti sitä, mikä meidän todellinen tarpeemme on tunteiden taustalla. Tämä ei välttämättä ole helppo prosessi ja sen ääreen on erittäin avartavaa pysähtyä. Mitä minä kaipaan ja tarvitsen tässä tilanteessa?

4. PYYDÄ SITÄ MIKÄ RIKASTUTTAA ELÄMÄÄ

Mallin neljäs ja viimeinen askel kohdistuu kysymykseen, mitä haluaisimme pyytää toisilta, jotta elämämme olisi rikkaampaa. Silloin kun tarpeemme ovat tyydyttämättä, esitämme havainnon, tunteen ja tarpeen jälkeen täsmällisen pyynnön: pyydämme tekoja, jotka tyydyttäisivät tarpeemme. Miten ilmaisemme pyyntömme sellaisella tavalla, että muut olisivat halukkaampia vastaamaan tarpeisiimme myötäelävästi?

Sen lisäksi, että NVCssä halutaan käyttää myönteisiä ilmaisuja, halutaan myös välttää epämääräisiä, käsitteellisiä tai monimerkityksellisiä sanoja ja muotoilla pyynnöt sellaisiksi, että ne viittaavat tekoihin, joita toiset voivat tehdä. Käytämme usein epämääräistä ja käsitteellistä kieltä, kun kerromme mitä haluamme toisten tuntevan tai olevan, nimeämättä selvää tekoa mikä auttaisi. Esimerkiksi ”Haluan, että annat minulle tilaa” -pyyntö on kaikkea muuta kuin selkeä ja konkreettisia tekoja ohjeistava pyyntö, mutta hyvinkin tyypillinen esimerkiksi parisuhteen ristiriitatilanteissa.

Kun löydämme tavan pyytää asioita tunteen ja tarpeen kautta, pyynnöistä tippuu pois vaatimuksen viitta. Kun toinen kuulee meidän vaativan, hän näkee kaksi vaihtoehtoa: alistumisen tai vastustamisen. Mitä paremmin olemme selvillä siitä, mitä haluamme toiselta ihmiseltä, sen todennäköisempää on, että saamme sen. On silti yleisempää, että ihmiset puhuvat olematta tietoisia siitä mitä he pyytävät.

Varmistaaksesi, että vastaanotettu viesti on sama kuin lähettämäsi, pyydämme kuulijaa toistamaan sen. ”Voisitko kertoa, mitä juuri kuulit minun sanovan.” ”Kiitos kun kerroit, mitä kuulit. Huomaan, etten ollut niin selkeä, kuin olisin halunnut, joten annas kun yritän uudelleen.”

Aidon pyynnön esittäminen vaatii meiltä tietoisuutta tavoitteestamme. Jos tavoitteemme on vain muuttaa toisia ihmisiä ja heidän käytöstään, jotta saisimme oman tahtomme läpi, NVC ei ole sopiva työkalu. NVCn tavoitteena on luoda rehellisyyteen ja myötäelämiseen perustuva suhde. Joskus se on vaikeaa varsinkin sellaisessa työelämässä, jossa työ keskittyy ihmisiin vaikuttamiseen, ja joissa tulosten saavuttaminen edellyttää muutoksia toisten käytöksessä. Vaikka olisimme tietoisia tarkoituksestamme ja ilmaisisimme pyyntömme huolella, jotkut ihmiset voivat silti toisinaan kuulla pyynnöissä vaatimuksia. Tämä pätee erityisesti silloin, kun olemme esihenkilöasemassa ja keskustelemme sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet ylempien taholta tulevaa pakottamista. Mutta usko silti, että omien sanojen ja pyyntöjen pyörittely NVCn avulla voi olla mahtava tilaisuus oppia omista vuorovaikutustaidoistaan!

KAIKEN TAUSTALLA ON EMPAATTINEN VASTAANOTTAMINEN

Kun kuuntelemme toista, on hyvä muistaa, että kaikkien satuttavien viestien takana on pyyntöjä ihmisiltä, jotka yrittävät vedota meihin, jotta osallistuisimme heidän tarpeidensa täyttämiseen. Olisi hyvä antaa toiselle mahdollisuus ilmaista itsensä täysin, ennen kuin käännämme huomion ratkaisuihin tai pyyntöihin. Silloin kun etenemme liian nopeasti siihen, mitä ihmiset ovat pyytämässä, emme ehkä viestitä sitä, että olemme aidosti kiinnostuneita. Sen sijaan voi syntyä vaikutelma, että meillä on kiire joko päästä toisesta eroon tai ratkaista hänen ongelmansa. Lisäksi alkuperäinen ongelma on vain jäävuoren huippu; sitä voi seurata vielä paljon syvempiä tunteita. Kun keskitämme huomiomme siihen, mitä toisessa on meneillään, tarjoamme hänelle mahdollisuuden kunnolla tutkia ja kokea sisäistä oloansa.

NVCssä kuuntelemme havaintoja, tunteita, tarpeita ja pyyntöjä, huolimatta siitä, mitä sanoja puhuja käyttää. Tämän jälkeen haluamme ehkä varmistaa, että olemme ymmärtäneet oikein toistamalla kuulemamme omin sanoin. Pysymme myötäelävinä, kun sallimme toisen ilmaista itsensä loppuun saakka.

”Kun joku kuuntelee minua arvostelematta, ottamatta vastuuta tunteistani ja vailla pyrkimystä muuttaa minua, se tuntuu perhanan hyvältä. Kun minua on kuunneltu ja ymmärretty, saan uuden näkökulman elämääni ja pääsen eteenpäin. Sovittamattomilta näyttäneet ristiriidatkin muuttuvat selkeiksi, kun joku ymmärtää”.

NVCn haasteena on ehdottomasti, että se kutsuu meitä paljastamaan syvimpiä tunteitamme ja tarpeitamme. Itseilmaisu tulee kuitenkin helpommaksi, kun suhtaudumme toisiin empaattisesti. Mitä enemmän keskitymme toisen sanojen takana oleviin tunteisiin ja tarpeisiin, sitä vähemmän toisille avautuminen pelottaa. Tilanteet, joissa kartamme haavoittuvuutemme ilmaisemista, ovat usein niitä, joissa pyrimme ylläpitämään ”kovan tyypin” mielikuvaa itsestämme, koska pelkäämme menettävämme määräävän asemamme tai asioiden hallinnan.

Kun joku vastaa meille ei, tai en halua, tulkitsemme sen helposti itseemme kohdistuvana torjuntana. Mikäli otamme kiellon henkilökohtaisesti, voimme loukkaantua ymmärtämättä ilman, mitä toisessa oikeasti tapahtuu. Siksi on erityisen tärkeää antaa empatiaa kielteisille vastauksille. Kun tarkastelemme tunteita ja tarpeita ei-vastauksen takana, pääsemme käsiksi siihen, mitä sellaista toinen haluaa, mikä estää häntä vastaamasta meille myönteisesti. Empatian antaminen suojelee meitä ottamasta kielteistä vastausta henkilökohtaisesti.

USKALLATKO SINÄ PYSÄHTYÄ?

NVCtä voi opetella osana terapiaprosessia ja Henna käyttää menetelmää vuorovaikutustaitojen kehittämisessä osana seksuaaliterapiaa. Pysähdy rohkeasti omien taitojesi äärelle, se avartaa!

Kirjoittaja:

Henna Kekkonen

Toimintaterapeutti YAMK

Erityistason seksuaaliterapeutti NACS

050 344 7864

Jätä kommentti

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00