Ajatuksia voimavarakeskeisyydestä fysioterapiassa, osa 3

(viimeinen osa)

Kuunnellessani kuntoutujaa voin hyödyntää dialogista kuuntelemista, kytkeytyä kuntoutujan sanoihin ja kysyä lisää. Voin tuoda omaa juttuani minä-muotoisesti, voin myös olla epävarma ja tarvittaessa loiventaa näkökulmaani. Tavoitteiden määrittelyssä voin hyödyntää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa: kun kuntoutuja tuo oman tavoitteensa esille voidaan käydä läpi mitä kaikkea tietoa, taitoa, kokemusta ja asiakkaalla ja lähipiirillä on, joka voisi auttaa tavoitteen saavuttamisessa. On tärkeää pyrkiä kunnioittamaan kuntoutujien ja heidän lähipiirinsä omia ajatuksia ja resursseihin perustuvia ongelmanratkaisutapoja ja tutkimaan ja laajentamaan niitä (Mäenpää 2012). Lähiverkoston hyödyntäminen kannattaa, sieltä voi löytyä sellaisia ihmisiä, jotka voivat avustaa esim. harrastuksen aloittamisessa. Tavoitteiden laadinnassa kannattaa hyödyntää pienten askeleiden politiikkaa ja miettiä esim. pieniä välietappeja. Onnistumisia kannattaa käydä läpi ja antaa positiivista palautetta.

Narratiivista lähestymistapaa voisi hyödyntää esim. silloin, jos kuntoutujalla on motivaatio-ongelmaa. Useimmilla ihmisillä on liikunnasta ainakin jossain elämänvaiheessa myönteisiä kokemuksia. Näihin kokemuksiin voi mennä tarinoiden kautta ja etsiä sieltä motivaatio takaisin. Tässäkin lähipiiri voi auttaa. Vaihtoehtoisten tarinoiden kautta niihin liittyvät tiedot ja taidot on mahdollista ottaa myös käyttöön. Tarinoiden tiedostaminen muovaa myös identiteettiä ja rakentaa vahvempaa minäkuvaa sekä vaikuttaa myös elinympäristöön (Michael White/ Vesa Heiskanen 2001). On tärkeää muistaa, että ihmiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Narratiivisuutta voidaan käyttää myös ongelman ulkoistamiseen: ongelma on ongelma, ei ihminen (Morgan 2008). Tätä ajatusta voisi hyödyntää esim. kivun tai sairauksien käsittelyssä. Tässä yhteydessä olen joskus kertonut tarinaa kuntoutujastani. Hän otti minuun yhteyttä n. vuosi kuntoutusjakson jälkeen ja halusi, että jakaisin hänen tarinaansa eteenpäin. Kuntoutujallani on perussairauksina nivelreuma ja Parkinsonin tauti. Lääkärit ovat ihmetelleet häntä tutkiessaan, miten hän on sairauksista huolimatta niin hyvässä kunnossa ja pirteä. Hän kertoo perustaneensa omaa nimeään kantavan osakeyhtiön (Raimo Oy). Tuosta yhtiöstä sairaudet omistavat 10 prosenttia kumpikin, hän itse omistaa 80 prosenttia. Nuo pienosakkaat kulkevat firmassa mukana, mutta niillä ei ole osakemäärän pienuudesta johtuen edes asioiden esittelyoikeutta. Kuntoutuja itse päättää mitä hänen firmassaan tapahtuu. Hän käyttää armeija-ajoiltaan mieleen jäänyttä sanontaa iskulauseenaan, toki muunneltuna: alkuperäinen “tuli ja liike” on nyt “ilo ja liike”.

Reflektiivisyyttä voin hyödyntää esim., jos kuntoutujan tarina tai ajatukset ovat liikuttaneet minua. Tämän voin ilmaista sanallisesti tai kehon kielellä ja tällä on mitä ilmeisemmin positiivinen vaikutus yhteistyöhömme. Kohtaamisissa voi hyödyntää useita lähestymistapoja samalla kertaa, esim. alussa narratiivisuutta (tarina liikunnasta), sitten sitä voi reflektoida (mitä tunteita herätti) ja lopuksi vaikka positiivisia asioita ratkaisukeskeisesti (“lihottaminen”). Tärkeää on, että menetelmä on tilanteeseen sopiva ja luonteva.

Kuten jo aiemmin mainittiin ovat keho ja mieli yhteydessä toisiinsa. Mielialan ollessa matala voi harjoitteluun kiinnipääseminen olla hankalaa. Toisaalta liikunta parantaa mielialaa ja tämä on hyvä tuoda kuntoutujille julki. Oman kehon kuuntelun opettelusta on kuntoutujille hyötyä. Heitä voi ohjata pysähtymään ja kuuntelemaan omia kehokokemuksiaan, esim. Kuunnellessani heitä voin kysyä “mitä tapahtuu, kun kerrot tämän? “(vartalon asento voi muuttua jne.).

Ihmisen sairastuessa vakavasti hänen elämänsä rakennelma romahtaa. Terapeuttina voin auttaa tuon rakennelman korjaamisessa parhaani mukaan. On mahdollista, että siitä ei tule alkuperäisen veroista ja osa palikoista voi puuttuakin, mutta jonkinlainen rakennelma siitä kuitenkin tulee. Voimavarakeskeiset menetelmät antavat työvälineitä avuksi ja auttavat tulevaisuuteen katsomiseen. Jokaisen menetelmän sisällä on paljon itselleni opittavaa, esim. erityyppiset kysymykset ja keskustelutavat. Vaikka tekniikkaa kannattaa opetella, on aito läsnäolo kuitenkin tärkeintä.

Kirjoittaja:

Terapiaperhosen fysioterapeutti

Ajan fysioterapiaan ja Neurosoniciin voit varata suoraan nettiajanvarauksemme kautta tai soittamalla toimistoomme 050 475 0560.

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print