Aloittelin 7 viikkoa sitten tiukemman treeniohjelman, jossa mukana on sekä voimaharjoittelua, että juoksua. Treenikertoja viikossa tulee yhteensä viisi ja lisäksi tähän sisältyy kehonhuoltoa, jotka tukevat näitä molempia liikuntamuotoja. Ennen juoksu- ja salitreeniä teen alkulämmittelyjä sekä tottakai loppujäähdyttelyt. Tiesin kuitenkin jo entuudestaan, että kehoni on hitaampi palautumaan rankemmasta liikunnasta, joten olin jo valmiiksi päättänyt ottaa palautumiseen avuksi Neurosonicissa käynnin.

Normaalisti tarvitsen voimatreenistä palautumiseen kolme päivää. Eniten lihakset ovat kipeimpänä toisena päivänä treenin jälkeen. Miten sitten toteuttaa yhtälö, jos treenejä on viisi viikossa ja palautumiseen tarvittaisiin jo se kolme? Uskaltaisinpa väittää, että tämä on varmasti tuttu kysymys monelle liikuntaa harrastavalle. Fyysiseen palautumiseen vaikuttaa toki moni asia; miten nukut, miten syöt, juotko vettä tarpeeksi, saatko tarvittavat vitamiinit, miten huollat kehoa, onko kehosi jatkuvassa stressitilassa, onko sinulla esim. aineenvaihduntaan vaikuttavia sairauksia jne. ja nämä ovatkin ehdottoman tärkeitä osa-alueita tarkasteltavaksi palautumisen kannalta. Mutta näiden lisäksi halusin kuitenkin testata Neurosonicia tukemaan palautumista varsinkin peräkkäisten treenipäivien välissä.

neurosonic ohjelmat
Neurosonic ohjelmia

Kokeilin Neurosonicia kuuden viikon ajan keskimäärin kolme kertaa viikossa. Hankalimmat palautumiskohdat itselle ovat olleet ne tilanteet, jolloin edellisenä päivänä on ollut salitreeni ja seuraavana päivänä olisi juoksutreeni edessä. Tässä kohtaa on hyvä huomioida se, että keho pitäisi samalla valmistaa tulevaan treeniin, mutta myöskin saada hiukan rentoutumaan edellisestä treenistä eli täyttä rentoutumissignaalia ei tässä kohdin olisi järkevintä antaa keholle. Neurosonicissa on kuitenkin se erinomainen puoli, että siinä on useampia eri ohjelmavaihtoehtoja.

Päädyimme yhdessä Terapiaperhosen työntekijän kanssa alkukartoituksessa siihen vaihtoehtoon, että näiden treenipäivien välissä otan lyhyemmällä ohjelmalla rentoutuksen ja varsinaisina kehonhuoltopäivinä sitten pidemmän palautumisohjelman. Alkuun ajatus itsellä kyllä rehellisesti oli, että no voiko noin lyhyt ohjelma sitten tehota. No nähtävästi voi! Lyhyt rentoutusohjelma toi sen hyödyn, että pahimmat kipualueet rauhoittuivat eli selkeästi tällä oli konkreettinen hyöty palautumisen nopeutumisessa ja näin ollen keho oli myös valmiimpi jo seuraavaan treeniin. Lepopäivien pidempi palautumisohjelma taas toi sen hyödyn, että fyysisesti olo tuntui käynnin jälkeen täysin rentoutuneelta, mutta ei kuitenkaan väsyneeltä. Pidempi palautumisohjelma tuki selkeästi myös enemmän syvää unta. Yhteenvetona voisinkin todeta, että jos sinulla on haasteita palautumisen kanssa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Neurosonicia. Alkukartoituksen kautta saat itsellesi räätälöidyn ohjelman ja sitä kautta parhaimman avun.

P.S. Muistathan, että jokainen on yksilö, joten jokaiselle ohjelmat toimivat eri tavalla. Toisinsanoen, tässä tekstissä mainitut ohjelmat, jotka ovat sopineet minulle parhaiten, eivät välttämättä sovi sinulle parhaiten. <3

Blogiteksti on asiakkaamme kynästä.

usko elämään

Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä eli CRPS (Complex Regional Pain Syndrome) on harvalle kovin tuttu, mutta sen kuntoutukseen ja hoitoon tulisi ehdottomasti yhdistää moniammatillinen osaaminen. Myös ei-lääkinnällinen hoito on tärkeää ja alan kirjallisuudessa viitataankin yleisesti fysio- ja toimintaterapiaan osana kuntoutusta. Kuitenkin usein toimintaterapiaa koskevissa teksteissä puhutaan yläraajaan liittyvistä kiputiloista ja kivun hoitoon liittyvistä lastoista, karaisuhoidoista, peiliterapiasta tai motorisen toimintakyvyn vahvistamisesta. CRPS on tutkimuksien mukaan yleisempi ylä- kuin alaraajassa ja toimintaterapeutti mielletäänkin usein yläraajan toimintakyvyn osaajana, mutta tässä tekstissä haluamme pohtia toimintaterapian mahdollisuuksia laajemmin.

Kipu ei vaikuta vain raajan toimintakykyyn, vaan se näkyy elämän kaikilla osa-alueilla. Elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä voidaan pohtia ihmistä kokonaisuutena – siihen kuuluvat tietysti päivittäiset toiminnat ja harrastukset, mutta myös ihmisen identiteetti, roolit, minäkuva, pätevyyden tunne, tunne-elämä ja häpeäkysymykset. Kivun myötä voi näkyä myös esimerkiksi unihäiriöitä, masennusta, kognitiivista heikkoutta tai muita mielialaan liittyviä ongelmia. Kipu voi liittyä moniin erilaisiin taustatekijöihin ja syihin, mutta täytyy tiedostaa, että kivun kokemukseen vaikuttavat myös tunne-elämä, aiemmat elämänkokemukset, opitut käyttäytymismallit sekä esimerkiksi yleinen stressitila. Näiden psykologisten tekijöiden kanssa työskentely on osana toimintaterapiaa luontevasti – kuka minä olen toimijana, millaisia toimintamalleja minulle on kehittynyt ja miten niitä pystyn rakentamaan uudelleen.

Elämäntilanteen äkillisesti muuttuessa elämää aiemmin ohjannut tarina saattaa menettää pätevyytensä ja esimerkiksi sairastumisen myötä sisäinen tarina itsestämme voi vaatia tietoista pohdintaa. Tulevaisuuden epävarmuus, roolien epäselvyys ja oman paikan etsiminen osana yhteiskuntaa ja sosiaalista kenttää haastaa ihmistä ja näiden sisäisten tarinoiden kertominen ääneen voi muokata ulospäin näkyviä toimintatapoja. Tämän psykologisen työskentelyn avulla ihminen voi löytää itselleen vahvan uuden sisäisen tarinan, jonka avulla hän pystyy rakentamaan arkea ja elämäänsä paremmin – ja tämän myötä myös kivun hallinta, sietäminen, säätely, mutta ennen kaikkea kivun kanssa eläminen, helpottuu. Puhutaan siis tarinallisesta kuntoutumisesta, jonka avulla kokemus omasta arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä saadaan takaisin. Toimintaterapian yksi perusajatuksia on vahvistaa ihmisen toimijuutta – kokemusta itsestä.

Yksi terapiassa keskusteltavia teemoja on usein tavat ja tottumukset. Tavat ja rutiinit ovat osittain automatisoituneita ja antavat arkeen helpottavan rytmin – mutta tavat voivat mahdollisesti myös heikentää elämänlaatua, ja tapoja muuttamalla voidaan myös kompensoida kivun tuomia rajoitteita. Toimintatapojen tarkastelu arkeen ja elämään liittyvissä toiminnoissa tärkeää, koska muutokset toimintakyvyssä voivat sekoittaa tapojen tarkoituksenmukaisuutta. Tapojen tarkastelu, saati muuttaminen, voi olla haasteellinen ja pitkä prosessi, jossa joutuu peilaamaan ja arvioimaan omaa toimintaa hyvinkin laajalti. Tavat liittyvät jälleen meidän elämämme rooleihin eri tilanteissa ja kun tapoja joudutaan muuttamaan, mahdollisesti roolienkin muutokset ovat tarpeellisia. Tottumusten muuttaminen yleensä herättää ihmisessä vastustusta ja se tulisikin aloittaa pienistä askeleista, jotta onnistumisen kokemuksen saaminen on mahdollista. Keskeistä on kuitenkin ymmärtää, että psyykkiset tekijät vaikuttavat aina ihmisen käyttäytymiseen, olipa kivulle elimellinen tausta tai ei.

Kipua ja elämää voi helpottaa tietoisuus jo terapeutin läsnäolosta ja avusta. Toimintaterapian toiminnalliset harjoitukset ja kivun lievittämiseen liittyvät menetelmät, mitä yllä on lueteltu, ovat arvokkaita ja niiden käyttöä tulee kokeilla myös, riippuen tietysti asiakkaan toiveista ja tavoitteista. Nämä tässä käsitellyt muut asiat kuitenkin ovat erottamattomasti osa ihmisen arkea ja ihmisen toimintakykyä ja koen, että juuri toimintaterapeuttina minun tulee uskaltaa ja osata katsoa ihmisen arkea hieman laajemmin. Psykologisen näkökulman yhdistäminen toiminnallisiin menetelmiin ja erilaisten menetelmien etsiminen (viikkojärjestyksen rakentaminen konkreettisesti, toimintojen itseanalyysi terapeutin reflektoinnilla höystettynä, toimintojen arvokartan tekeminen ym.) voivat rakentaa psykologisten ja toiminnallisten menetelmien yhteistyötä ja siltaa, ja asiakas saa näin kokemuksen konkreettisesta tekemisestä arjen hallinnan lisäämiseksi.

KUNTOUTUJAN KOKEMUKSIA TOIMINTATERAPIASTA

”Olen 47 -vuotias mies Etelä-Savosta ja minulle sattui työtapaturma 2001 – vasen käteni meni mankelitelojen väliin kyynärpäätä myöten, jonka myötä muodostui laaja-alainen hermovaurio ja CRPS2. Työtapaturman takia en ole pystynyt palaamaan töihin. Toimintaterapiassa olin ensimmäisen kerran 2005, josta minulle jäi mielikuva, että siellä palikoita siirretään laatikosta toiseen ja etsitään sopivaa juustohöylää käteen. Kun apuvälineet oli löydetty keittiööni, ja lasta käteen taivutettu niin sen jälkeen en ollut käynyt toimintaterapiassa.

Olin joulukuussa 2017 kipuvertaistukiryhmässä mukana ja keskustelin vertaisryhmän jäsenen kanssa, miten toimintaterapeutti on auttanut häntä selviämään arjen haasteissa. Keskustelun myötä otin yhteyttä toimintaterapeuttiin elokuussa 2018, ja kysyin, pystyykö hän auttamaan minun arkeni haasteissa. Kun olin saanut lääkärin lähetteeseen maksusitoumuksen, niin aloin käymään arkeani läpi toimintaterapeuttini kanssa.

Minulle selvisi esimerkiksi, miten pahasti minun arkeni ajankäyttö oli sekaisin, ja ymmärsin, että tarvitsen sen jäsentelyyn apua. Ilman toimintaterapiaa en olisi pystynyt yksin selviämään arjen ajankäytön haasteista, vaikka itse olin yrittänyt selvitä ja järkeistää arkeani. Huomasin, että niin pieni asia kuin ajankäytön hallinnan saaminen tasapainoon, vaikuttaa suuresti hyvinvointiini. Kun arki on tasapainoisempi, niin pystymme tarkastelemaan terapeutin kanssa muita arjen haasteita läpi, jotka vaikuttavat minun kipuni tasapainoon. Nyt vasta ymmärrän, miten tärkeää minulle on toimintaterapia.”

Kirjoittajat

Henna Kekkonen

toimintaterapeutti YAMK (valmistuu 2021)

erityistason seksuaaliterapeutti NACS

Terapiaperhonen Oy, Mikkeli/Savonlinna

[email protected]

puh. 050344 78 64

Kimmo Kanniainen

Suomen Kipu ry:n hallituksen jäsen

Sähköhoidoilla voidaan saada apua hankaliinkin kehon kiputiloihin. Monille varmasti tutuin sähkökipuhoidon muoto on TNS (TENS) eli transkutaaninen elektroninen hermostimulaatio. TENSiä on käytetty jo 1960-luvulta alkaen kivunhoidossa, ja siitä on tehty lukuisia tutkimuksia. Sillä voidaan helpottaa tuki- ja liikuntaelinten kiputiloja sekä hoitaa hermojuuri- ja hermovaurioita sekä neuropatiaa. TENSin vaikutus on paikallinen pehmytkudoksissa, ja se vaikuttaa myös ääreis- ja keskushermostoon. Kivunlievitys perustuu ns. porttikontrolliteoriaan, jossa pyritään vähentämään haitallisen kipustimuluksen etenemistä aivoihin. Toinen teoria kivunlievittämisestä TENSin avulla on kehon oman endorfiinitoiminnan käynnistyminen. Siinä opioideihin kuuluvat endorfiinit ja enkefaliinit kiinnittyvät opiaattireseptoreihin, ja estävät kipuviestin kulkemista selkäydintasolla. TENS on helppo ja turvallinen kivunlievitysmuoto.

Elektrodien asettelulla sekä koolla on merkitystä kivun hoidossa. Elektrodit voidaan asettaa kipualueelle tai lihasten mukaisesti. Asettelussa voidaan käyttää myös akupunktio- tai trigger-pisteitä sekä hermon ulostuloaukkoja tai kulkureittejä. Kipuun voidaan vaikuttaa myös kehon dermatomien eli ihon hermotusalueiden kautta.

Kivun hoito ei suinkaan ole ainoa hoito, jota terapeuttisilla sähköhoidoilla voidaan tehdä. Sähköllä voidaan myös stimuloida lihaksia; laite lähettää lihakselle signaalin, joka muistuttaa kehon oman hermoston välittämää signaalia. Näin saadaan aikaan lihassupistus. Sähköstimulaatio voi vaikuttaa verenkierron ja aineenvaihdunnan vilkastumiseen, helpottaa lihasten tunnistamista, vahvistaa heikentyneitä lihaksia sekä parantaa lihaksen spontaania aktivoitumista. Stimulaatiolla voidaan myös rentouttaa lihaksistoa sekä lievittää kiputiloja.

Sähköstimulaatiohoidoilla voidaan vaikuttaa mm. lantionpohjan toimintahäiriöihin. Hoidoissa käytetään pinta- ja /tai intraelektrodeja. Sähköstimulaatiohoidoilla voidaan vaikuttaa suolen ja rakon toiminnan normalisointiin, lantionpohjan lihastoiminnan aktivointiin, tuntostimulaatioon sekä kivun hoitoon.

Lantionpohjan lihasten tutkimisessa käytetään myös EMG-mittausta, jossa mitataan lantionpohjan lihasten supistumista, spontaania aktivaatiota sekä rentoutumista. Laitteen avulla voidaan myös tehdä erilaisia harjoitteita, jolloin puhutaan biopalauteharjoittelusta. Laitteissa on usein myös valmiita harjoitteluohjelmia, joita voi hyödyntää kotiharjoittelussa.

Sähköhoitoihin, kuten muihinkin hoitoihin liittyy vasta-aiheita eli syitä, jolloin hoitoa ei voida toteuttaa. Näitä ovat mm. sydämentahdistin, vaikeat rytmihäiriöt, epilepsia (pään ja niskan alueen hoidoissa), infektiot, kuume, vatsatauti, ihorikot, ihottumat, avoimet haavat, raskaus tai alle 8 vkoa synnytyksestä, akuutit paikalliset tulehdustilat (virtsatieinfektio, hiivatulehdus, sukupuolitaudit..), ihon tunnottomuus sekä monia muita syitä. Keskustelethan aina ennen sähköhoitoa hoitavan terapeuttisi kanssa mahdollisista vasta-aiheista.

Omassa työssäni käytössäni on lantionpohjan lihasten mittaukseen käytettävä Nu-Tek Elite EMG, jolla voidaan myös tehdä biopalauteharjoittelua. Laitteessa on myös useita erilaisia valmiita ohjelmia lantionpohjan harjoittelua ajatellen (stimulaatio). Samat ohjelmat löytyvät myös Nu-Tek Elite Mini kotiharjoittelulaitteista, joita meillä on vuokrattavissa kolme kappaletta. Noihin laitteisiin saadaan myös räätälöityä omia ohjelmia asiakkaiden tarpeiden mukaan. Lisäksi käytettävissä on lihasten stimulointiin ja kivunhoitoon EMS/TENS- laitteet. TENS-laite on monipuolinen ja turvallinen kehon eri kiputilojen hoitoon, jolla on saatu hyviä hoitotuloksia myös lantionpohjan kiputilojen hoidossa.

Pienellä vaivalla voidaan siis saada suuri, elämänlaatua parantava vaikutus. Olethan yhteydessä, kerron mielelläni lisää laitteista! 😊

Fysioterapeutti Riina Heinonen
Riina Heinonen, äitiysfysioterapeutti 
Terapiaperhonen Oy

Olen harrastanut monenlaista liikuntaa nuoresta saakka. Joukkoon on mahtunut niin yleisurheilua, telinevoimistelua, juoksua, kuntosalia, ryhmäliikuntaa, pyöräilyä, potkunyrkkeilyä, ratsastusta, uintia ja joogaa. Alku- ja loppulämmittelyt sekä erilaiset palautumisen keinot ja niiden tärkeys on tullut tutuksi jokaisessa lajissa, mutta silti arjen kiireiden keskellä ja iän karttuessa palautumisen huomaa hidastuneen. Lihakset tuntuvat herkemmin kireiltä ja kipeytyvät pidemmäksi aikaa liikuntasuorituksen jälkeen. Olo voi olla nuutunut monta päivää tiukemman treenin jälkeen, ja vaikka haluaisi säännöllisesti käydä vaikkapa siellä kuntosalilla, niin yksinkertaisesti ei pysty, kun kroppa ei ehdi palautua samalla tavalla.

Toisaalta tänä päivänä myös arki on kiireisempää ja samalla kehon kortisolitasot saattavat nousta huomaamatta pyörimään korkeammille tasoille. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että stressi jyllää koko ajan kropassa, jolla taas on valitettavan negatiivinen vaikutus yöuniin (ja moneen muuhunkin). Ja miten sitten käykään, kun yöunet ovat huonot ja pitäisi palautua arjesta sekä liikunnasta? Jos ei saakaan mieltä ja kehoa rauhoitettua, vaikka haluaisi? Noh, varsinkaan pidemmällä aikavälillä ei ihan hirveän hyvin.  Monesti olen löytänyt itseni siitä noidankehästä, että pikku hiljaa huono palautuminen vie kropan niin ylikierroksille, ettei saa enää ollenkaan unta. Ja tällä tarkoitan sitä, että useampi viikko menee ihan parin tunnin yöunilla ja välillä ihan samoilla silmillä 247. Silloin ei auta muu kuin keskeyttää kaikki liikunta ja ottaa aikalisä pelkästään sille, että saa unenlaadun korjattua.

Neurosonicissa on valittavissa erilaisia ohjelmia eri tarpeisiin.

Kuten jo todettu, niin unen saaminen ei siinä vaiheessa välttämättä ole niin helppoa, kun koko keho on stressihormoneja täynnä – eli mieli ei vain suostu rauhoittumaan, vaikka kokeilisi mitä. Oikeastaan ainoa, mikä tähän sekametelisoppaan on ollut selkeästi itselle avuksi, on ollut Neurosonic. Samainen laite auttaa uniongelmiin, stressiin ja palautumiseen. Pakottaa kehon rentoutumaan, koska sen matalataajuinen värähtely vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Neurosonicin avulla olen saanut unenlaatua paremmaksi eli nukahtaminen on helpottunut ja unenlaatu muuttunut selkeästi syvemmäksi ja pidempikestoisemmaksi. Tähän riitti pelkästään 5 käyntikertaa ja aion ehdottomasti jatkaa Neurosonicissa käyntejä, jotta voisin välttyä noilta uniongelmilta mahdollisimman paljon jatkossakin (ennaltaehkäisy).

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja siirtyä myös hiljalleen aktiivisen liikunnan pariin sekä samalla seurailla Neurosonicin vaikutusta varsinaiseen liikunnasta palautumiseen. Tästä lisää siis myöhemmin, joten pysythän kuulolla <3

Kirjoittaja: Laura Kostiainen, Terapiaperhonen Oy, Assistentti

Aikoja Savonlinnan Neurosoniciin voit varata täältä: https://www.nettiajat.fi/3333/nettiajanvaraus

(viimeinen osa)

Kuunnellessani kuntoutujaa voin hyödyntää dialogista kuuntelemista, kytkeytyä kuntoutujan sanoihin ja kysyä lisää. Voin tuoda omaa juttuani minä-muotoisesti, voin myös olla epävarma ja tarvittaessa loiventaa näkökulmaani. Tavoitteiden määrittelyssä voin hyödyntää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa: kun kuntoutuja tuo oman tavoitteensa esille voidaan käydä läpi mitä kaikkea tietoa, taitoa, kokemusta ja asiakkaalla ja lähipiirillä on, joka voisi auttaa tavoitteen saavuttamisessa. On tärkeää pyrkiä kunnioittamaan kuntoutujien ja heidän lähipiirinsä omia ajatuksia ja resursseihin perustuvia ongelmanratkaisutapoja ja tutkimaan ja laajentamaan niitä (Mäenpää 2012). Lähiverkoston hyödyntäminen kannattaa, sieltä voi löytyä sellaisia ihmisiä, jotka voivat avustaa esim. harrastuksen aloittamisessa. Tavoitteiden laadinnassa kannattaa hyödyntää pienten askeleiden politiikkaa ja miettiä esim. pieniä välietappeja. Onnistumisia kannattaa käydä läpi ja antaa positiivista palautetta.

Narratiivista lähestymistapaa voisi hyödyntää esim. silloin, jos kuntoutujalla on motivaatio-ongelmaa. Useimmilla ihmisillä on liikunnasta ainakin jossain elämänvaiheessa myönteisiä kokemuksia. Näihin kokemuksiin voi mennä tarinoiden kautta ja etsiä sieltä motivaatio takaisin. Tässäkin lähipiiri voi auttaa. Vaihtoehtoisten tarinoiden kautta niihin liittyvät tiedot ja taidot on mahdollista ottaa myös käyttöön. Tarinoiden tiedostaminen muovaa myös identiteettiä ja rakentaa vahvempaa minäkuvaa sekä vaikuttaa myös elinympäristöön (Michael White/ Vesa Heiskanen 2001). On tärkeää muistaa, että ihmiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Narratiivisuutta voidaan käyttää myös ongelman ulkoistamiseen: ongelma on ongelma, ei ihminen (Morgan 2008). Tätä ajatusta voisi hyödyntää esim. kivun tai sairauksien käsittelyssä. Tässä yhteydessä olen joskus kertonut tarinaa kuntoutujastani. Hän otti minuun yhteyttä n. vuosi kuntoutusjakson jälkeen ja halusi, että jakaisin hänen tarinaansa eteenpäin. Kuntoutujallani on perussairauksina nivelreuma ja Parkinsonin tauti. Lääkärit ovat ihmetelleet häntä tutkiessaan, miten hän on sairauksista huolimatta niin hyvässä kunnossa ja pirteä. Hän kertoo perustaneensa omaa nimeään kantavan osakeyhtiön (Raimo Oy). Tuosta yhtiöstä sairaudet omistavat 10 prosenttia kumpikin, hän itse omistaa 80 prosenttia. Nuo pienosakkaat kulkevat firmassa mukana, mutta niillä ei ole osakemäärän pienuudesta johtuen edes asioiden esittelyoikeutta. Kuntoutuja itse päättää mitä hänen firmassaan tapahtuu. Hän käyttää armeija-ajoiltaan mieleen jäänyttä sanontaa iskulauseenaan, toki muunneltuna: alkuperäinen “tuli ja liike” on nyt “ilo ja liike”.

Reflektiivisyyttä voin hyödyntää esim., jos kuntoutujan tarina tai ajatukset ovat liikuttaneet minua. Tämän voin ilmaista sanallisesti tai kehon kielellä ja tällä on mitä ilmeisemmin positiivinen vaikutus yhteistyöhömme. Kohtaamisissa voi hyödyntää useita lähestymistapoja samalla kertaa, esim. alussa narratiivisuutta (tarina liikunnasta), sitten sitä voi reflektoida (mitä tunteita herätti) ja lopuksi vaikka positiivisia asioita ratkaisukeskeisesti (“lihottaminen”). Tärkeää on, että menetelmä on tilanteeseen sopiva ja luonteva.

Kuten jo aiemmin mainittiin ovat keho ja mieli yhteydessä toisiinsa. Mielialan ollessa matala voi harjoitteluun kiinnipääseminen olla hankalaa. Toisaalta liikunta parantaa mielialaa ja tämä on hyvä tuoda kuntoutujille julki. Oman kehon kuuntelun opettelusta on kuntoutujille hyötyä. Heitä voi ohjata pysähtymään ja kuuntelemaan omia kehokokemuksiaan, esim. Kuunnellessani heitä voin kysyä “mitä tapahtuu, kun kerrot tämän? “(vartalon asento voi muuttua jne.).

Ihmisen sairastuessa vakavasti hänen elämänsä rakennelma romahtaa. Terapeuttina voin auttaa tuon rakennelman korjaamisessa parhaani mukaan. On mahdollista, että siitä ei tule alkuperäisen veroista ja osa palikoista voi puuttuakin, mutta jonkinlainen rakennelma siitä kuitenkin tulee. Voimavarakeskeiset menetelmät antavat työvälineitä avuksi ja auttavat tulevaisuuteen katsomiseen. Jokaisen menetelmän sisällä on paljon itselleni opittavaa, esim. erityyppiset kysymykset ja keskustelutavat. Vaikka tekniikkaa kannattaa opetella, on aito läsnäolo kuitenkin tärkeintä.

Juha Veinola, fysioterapeutti / Terapiaperhonen

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print

Fysioterapiassa on useita erikoisaloja ja yhdistyksiä, esim. urheilufysioterapeutit, työfysioterapeutit, aikuisneurologiaan perehtyneet jne. Myös psykofyysinen fysioterapia on saanut oman yhdistyksensä. Psykofyysisessä fysioterapiassa pyritään näkemään ihminen kivun tai sairauden takaa. Nykyisin ymmärretään entistä paremmin, että keho ja mieli ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kehon kuntouttamisessa hyödynnetään erilaisia fysioterapiatekniikoita. Mielen kuntoutumisen kannalta on olennaista terapeutin aito hyväksyvä läsnäolo ja miten kuntoutuja kohdataan. Kohtaamisessa on tärkeää, että kuntoutuja kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Terapeutin vuorovaikutustaidoilla on merkitystä.

Fysioterapeutin eettisissä ohjeissa ensimmäisenä kohtana on, että fysioterapeutti kunnioittaa elämää, asiakkaan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Jo heti hoitojakson alussa olisi tärkeää saada luottamus herätettyä. Luottamus ei synny pelkillä keskustelutaidoilla, vaan jakamalla kokemuksia ja olemalla itse avoin. Kun kuntoutuja ja hänen mielipiteensä huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa, voidaan vaikuttaa siihen, kuinka sitoutunut hän on terapiaansa ja kuntoutus on näin myös tuloksellisempaa. Fysioterapia on tavoitteellista toimintaa ja usein tavoitteen asettelussa käytetään GAS-menetelmää. Menetelmän ohjeistuksessa mainitaan, että lähtökohtana on asiakaslähtöisyys. Tavoitteen tunnistaminen perustuu haastatteluun ja kuntoutujan tilanteen kokonaisvaltaiseen selvittämiseen. Kuntoutujalle tärkeiden tavoitteiden tunnistamiseksi voidaan käyttää strukturoituja haastatteluja, jotka eivät rajaa kysyttäviä ongelmia, mutta joiden avulla voidaan selvittää kuntoutuksen kannalta merkitykselliset asiat.

Keskusteluissa olisi tärkeää käyttää avointa kuuntelua, joka on jaettu sanalliseen sekä keholliseen ilmaisuun, tilan antamista vastauksille ja mahdollisesti myös hiljaisuutta. Olisi myös hyvä tarkastella onko tilanne vastavuoroinen, jolloin tilanteessa voi syntyä jaettua ymmärrystä sekä luottamuksen herääminen molemmille osapuolille. Onnistuneessa avoimessa dialogissa kuntoutujan on mahdollista oppia tuntemaan itseään paremmin ja löytää omia kehittämistarpeitaan (Jämsä 2016). Jotta kuntoutujista tulisi enemmän toimijoita kohteena olemisen sijaan, olisi hyvä, jos olisi enemmän väljyyttä ja epävarmuuden sietämistä kuin vahvaa säätelyä ennustettavuuden saavuttamiseksi (Arnkil & Seikkula 2014).

Kuuntelemisessa on tärkeää kuunnella kuntoutujan omia sanoja ja mahdollisesti kysyä lisää. “Kuuntele mitä ihmiset sanovat, älä sitä mitä luulet heidän tarkoittavan” (Harry Goolishan). Kuntoutujan omien ilmaisujen toistaminen auttaa pysymään asiakkaan omalla kielialueella, mikä taas korostaa hänen kokemustensa ja ajatustensa arvoa ja ainutkertaisuutta (Seikkula & Arnkil 2005). Kuullessaan omat sanansa vastaanotettuina ja kunnioitettavasti toistettuna puhuja saa avartuvia mahdollisuuksia ymmärtää mitä on itse sanonut (Arnkil & Seikkula 2014). Kohtaamisessa omalla kehonkielellämme voimme viestittää, että kohtaaminen on merkittävä (esim. ryhti). Katsekontakti on tärkeä eikä oleellisia asioita kannata käydä läpi välttämättä silloin, jos kuntoutuja on hoitopöydällä vatsallaan.

Kuntoutuja saattaa myös haluta, että päätöksenteko on fysioterapeutin vastuulla. Tällainen tilanne tuo haasteita, kun tarkoituksena on saada kuntoutuja sitoutettua omaan kuntoutumiseensa. Onneksi tämä on nykyisin aika harvinaista. Työurani alkuvaiheessa tilanne oli toinen, silloin kuntoutujat olivat usein tottuneita siihen, että terapeutti ottaa ohjat.

Kohtaamisessa voidaan hyödyntää erilaisia voimavarakeskeisiä lähestymistapoja, joilla voi saada aikaan muutoksia hyvään suuntaan. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät lähestymistavat tai viitekehykset mitään tee, vaan ihmiset, jotka ovat läsnä, ovat tekijöitä/toimijoita, jotka joko aikaansaavat jotain tai sitten eivät (Holm 2011).

Juha Veinola, fysioterapeutti / Terapiaperhonen

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print

Fysioterapiaprosessi on usein selkeä: ihmisellä on ongelma esim. kipuun tai perusliikkumiseen liittyen ja hän tulee fysioterapiaan saadakseen ongelmaan helpotusta. Useimmiten hän on myös valmis tekemään aktiivisesti töitä saadakseen ongelman ratkaistuksi. Aina ei kuitenkaan ole näin, kuntoutujalla voi olla esim. motivaation puutetta, huolia tai perheessä on ongelmia, jotka haittaavat kuntoutumista. Vakavaan sairastumiseen liittyvä kriisi ja mielialan lasku voivat myös vaikeuttaa  tilannetta. Miten tällaisessa tilanteessa minun fysioterapeuttina tulisi toimia, jotta kuntoutuminen olisi mahdollisimman hyvää?

Fysioterapia on muiden terapiamuotojen tavoin aikojen kuluessa muuttunut paljon. Aluksi on hyvä tarkastella, miten nykyiseen tilanteeseen on tultu. On hyvä tuntea historiaa, että voi oppia ja mennä eteenpäin. Fysioterapialla on oma tarinansa. Jo antiikin Kreikassa käytettiin hoitomuotoina liikuntaa, hierontaa ja vesihoitoa. Fysioterapia kehittyi erityisesti maailmansotien jälkeen, jolloin alettiin kuntouttaa sodissa vammautuneita. Vallalle kehittyi vähitellen ratkaisukeskeinen työskentelytapa, jossa esim. selkäkipuisen kuntoutujan vaivan aiheuttajaa on pyritty selvittämään testein ja tutkimuksin sekä hyödyntäen biomekaniikan tietoja. Tämän jälkeen vaivaa on hoidettu opittujen menetelmien mukaan ja saatu usein hyviä tuloksiakin. Terapiassa on siis hoidettu selkää eikä välttämättä ihmistä. Onneksi viime vuosina käsitykset ovat muuttuneet. Fysioterapiassa pyritään entistä enemmän asiakaslähtöiseen ja kokonaisvaltaiseen toimintatapaan, jossa hyödynnetään kuntoutujan vahvuuksia ja voimavaroja.

Kokonaisvaltaisuuteen ohjaa myös ICF:n (International Classification of Functioning, Disability and Health) lisääntyvä käyttö fysioterapian ja terveydenhuollon kirjaamisessa. ICF kuvaa yksilön toimintakykyä kokonaisvaltaisesti; toimintakyky on moniulotteinen, vuorovaikutuksellinen sekä dynaaminen tila, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Toimintakyky käsitteenä kattaa kaikki ruumiin/kehon toiminnot ja rakenteet, suoritukset – jotka osin rakentuvat kehon rakenteiden ja toimintojen varaan, sekä osallistumisen eri elämäntilanteisiin ja yhteisön elämään. Toimintarajoitteet puolestaan kattavat ruumiin/kehon vajavuudet ja suoritus- sekä osallistumisrajoitteet. (World Health Organization/Stakes. 2013. ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus). ICF:n käytön myötä huomioimme siis aiempaa paremmin esim. kuntoutujan elämäntilanteen ja hänen lähipiirinsä. Käytäessä yhdessä kuntoutujan kanssa läpi hänen tilannettaan ICF:ää hyödyntäen tämä todennäköisesti selkeyttää hänen kokonaiskuvaansa tilanteestaan. ICF ohjaa hänen ajatuksiaan kuntoutumisestaan positiivisella tavalla. Sama pätee myös hänen lähipiiriinsä. Kuntoutuksessa on tärkeää ”voimaannuttaa” kuntoutujaa ja käydä asiat läpi kannustavalla tavalla.

Juha Veinola, fysioterapeutti / Terapiaperhonen

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print

Fysioterapia fysioterapeutti Juha Veinola

Multippeliskleroosi eli ms-tauti on keskushermostoperäinen etenevä neurologinen sairaus. Oireet voivat olla hyvin moninaisia, esimerkiksi lihasheikkoudet, spastisuus, tasapainohäiriöt, kognitiiviset häiriöt. Sairauteen voi liittyä myös fatiikki eli voimakas uupumus.

Taudinkuva voi olla hyvin moninainen ja myös harjoitusohjeiden on oltava yksilöllisiä. Joistakin yleisohjeista voi kuitenkin olla hyötyä omatoimiseen harjoitteluun.

Sensoriikkaan eli tuntopalautteeseen liittyvät ongelmat voivat vaikeuttaa tasapainoa, joten harjoittelussa hermoston mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen on tärkeää. Ns. suljetun ketjun harjoitteet ovat tähän takoitukseen hyvin soveltuvia. Suljetun ketjun harjoitteissa varataan raajoihin mahdollisimman hyvän tuntopalautteen saamiseksi. Ne voivat olla esim. seisten tapahtuvia tasapainoharjoitteita (erilaiset kyykyt, askellukset, kurkotukset, tukipinnan pienentämiset tuomalla jalkoja lähemmäs toisiaan). Mikäli pystyasennossa harjoittelu on hankalaa, voi harjoitteita tehdä polviseisonnassa tai lattialla.

Tasapainon heikentyminen voi aiheuttaa ns. kompensatorisia liikkeitä eli esim. kävelyssä alaraajan eteenvienti tehdään vartalon avulla. Tällöin keskivartalon lihakset eivät välttämättä saa tehdä omaa työtään ja ne voivat heikentyä. Keskivartalon lihaskunnosta huolehtiminen kannattaa. Perinteisten vatsalihasharjoitteiden lisäksi kannattaa tehdä erilaisia asennonmuutoksia, esim. lattialla kyljille kääntymiset, vatsalleen menot, nelinkontin erilaiset vartalonhallintaharjoitteet. Polviseisonta on hyvä harjoitteluasento, josta voi tehdä yläraajaliikkeitä, kurkotuksia, vartalon kiertoja jne. Polvien alla voi pitää tyynyjä pehmusteina tai käyttää polvisuojia.

Lihaskuntoharjoittelusta on hyötyä tasapainon ja toimintakyvyn kannalta. Kuntosalin lisäksi lihaskunnosta voi huolehtia myös kotona ja välineinä voi käyttää käsipainoja, kuminauhoja jne. Myös kehonpainoharjoittelua voi hyödyntää, esim. erilaiset punnerrukset ja kyykyt. Kestävyysharjoittelusta on hyötyä fatiikin lievittämisessä. Kuntopyörällä ajo voi olla joillekin soveltuva harjoittelumuoto, joillekin kuntopyöräily on ollut mukavampi tehdä kuntopyörän takaa tuolilta istuen. Liian kuormittava harjoittelu yleensä pahentaa uupumisoireita ja sopivien harjoitusmäärien löytymisessä tarvitaan tarkkaa kehon kuuntelua. Aamupäivisin uupumisoireita on yleensä vähemmän ja aamut ovatkin parasta harjoitteluaikaa. Myös harjoittelutilan viileydestä on hyötyä.

Lihaskireyksien ja spastisuuden aiheuttaman jäykkyyden vuoksi säännöllinen ja mielellään päivittäinen venyttely on hyödyksi. Perinteisen venyttelyn lisäksi jotkut voivat hyötyä joogatyyppisistä harjoitteista, lisäksi vartalon kiertoliikkeet ovat usein hyväksi.

Kehon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää myös aivojen hyvinvointi. Sosiaalisista suhteista kannattaa pitää kiinni ja kaikenlainen osallistuminen on hyväksi (kulttuuri jne.).

Fysioterapian rooli ms-taudin hoidossa riippuu oireiden vakavuusasteesta. Joskus fysioterapia voi olla vain satunnaista kotiharjoitteiden ohjaamista tai kontrollointia, joskus taas useammin tapahtuvaa säännöllistä harjoittelussa avustamista ja passiivisia hoitoja (venyttelyt, eril manuaalisen terapian keinot). Neurosonic-hoidoista voi olla myös apua lihasten rentouttamiseen, palautumiseen ja nestekierron parantumiseen.

Ft Juha Veinola

Lisää tietoa fysioterapiasta löydät kotisivuiltamme: http://terapiaperhonen.com/fysioterapia/

Ajan Neurosoniciin voit varata suoraan täältä: https://www.nettiajat.fi/3333/

Se kipuaalto laittoi koko elämäni uusiksi siitä hetkestä alkaen. Se, fibromyalgia, kipu-uupumusoireyhtymä.

Itsellä fibromyalgia alkoi todella rankoilla oireilla ja romahdutti toimintakyvyn likipitäen sadasta nollaan. Kävely ei onnistunut, tavaroista otteen ottaminen ei onnistunut, unenlaatu oli todella heikkoa ja voimakas aivosumu hallitsi kivun lisäksi päivien kulkua. Koko kroppa tuntui kapinoivan jokaista liikettä vastaan, mitä ihmeellisimmin oirein. Aktiivinen elämä ja työura sai väistyä. Oireyhtymä todellakin. Lääkkeitä kokeiltiin useita, mutta oikeastaan mistään en saanut omalla kohdallani erityisempää vastetta. Liikuntaa suositeltiin, mutta sillä hetkellä enemmänkin suututti koko suositus, kun itse makasi sikiöasennossa kramppiensa kanssa.

Kun ei pystynyt liikkumaan, oli pakko ajatella. Suhtautua uuteen pelottavaan tilanteeseen ja muuttaa kiukku voimavaraksi. Oli pakko opetella kuuntelemaan kehon viestejä ja venyttää kärsivällisyyttään äärimmilleen, ja sen ylikin. Jossain vaiheessa, se pahin jakso sitten väistyi. Uskalsin kokeilla alkuun vähän kävelyä, josta alkoikin merkittävä kuntoutumisen eteneminen. Oli vaan uskallettava, kohdata itsensä kipujensa kanssa ja kompuroida askel askeleelta.

Omalla kohdallani loppu viimein liikunta ja ravitsemus on ollut se kaikkein merkittävin oireidenkirjon tasauttaja. Kivut ovat pääosin laantuneet sille tasolle, että niiden kanssa pystyy elämään suht normaalia elämää ja aivosumut eivät ole enää niin pahoja, poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Kuitenkin unenlaatu on ollut heikkoa pääosin koko ajan, johon olenkin etsinyt tietoa jatkuvasti mikä siihen voisi auttaa liikunnan ja ravinnonlaadun lisäksi. Asia alkoi korostumaan enemmän, kun pääsin vihdoin siirtymään työelämään takaisin ja heikko unenlaatu alkoi haittamaan työpäiviin keskittymistä.

Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa”.
https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

Törmäsin tukiryhmien keskusteluissa Neurosoniciin. Onnekseni tämä samainen laite löytyi työpaikaltani Terapiaperhosesta. Siitä oli muutama muukin fibromyalgiaa sairastava saanut apuja ja ajattelin, että noh, kokeillaan nyt sitten. Tuskin siitä ainakaan haittaa olisi. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt täysin, että mistä oli kyse ja miten laaja-alaisesti kyseinen laite vaikuttaa kehoon sekä mieleenkin. Alkuun kokeilin rentouttavia ohjelmia ja yllätyksekseni huomasin, että nukuinkin pari seuraavaa yötä todella hyvin. Jonkun aikaa rentouttavia ohjelmia käytettyäni aloin huomaamaan, että paremman unenlaadun lisäksi myös kipujeni taso alkoi laskea yleisesti ja nestekierto toimi paljon paremmin, joka sekin oli jumittanut ajoittain täysin. Olisinpa hoksannut kokeilla tätä aiemmin!

Nyt poikkeustilanteen vallitessa on tullut erityisesti huomattua kehon ja mielen huoltamisen tärkeys. Etätyöskentelyn asennot ovat mitä ovat ja salille ei oikein voi mennä, joten paikat menevät jumiin ja jatkuva epävarmuuden tunne jo itsessään stressaa mieltä ja kehoa. Varsinkin tässä kohtaa Neurosonic on kyllä ollut itselle yksi pelastus. Kehon ja mielen saa pakotettua rauhoittumaan, sekä aineenvaihduntaa vähän potkittua liikkeelle.

Poikkeustilanne tai ei, niin päivät eivät todellakaan ole veljiä keskenään. Sen tietää jokainen kipupotilas. Tänään voin ja saan olla kiitollinen kuntoutumisestani ja siitä, että olen taas mukana työelämässä. Matka ei missään vaiheessa ole ollut kivutonta, mutta sanoisin, että kaiken sen kompuroinnin arvoista. Kiitos tästä päivästä <3

Kirjoittaja: Laura Kostiainen, Terapiaperhonen Oy, Assistentti

Aikoja Savonlinnan Neurosoniciin voit varata täältä: https://www.nettiajat.fi/3333/nettiajanvaraus

Äitiysfysioterapia on fysioterapian erikoistumisala. Siihen ei suoranaisesti ole yhtä ja ainoaa kurssia tai koulutusta, vaan äitiysfysioterapia koostuu useista eri koulutuksista, erikoistumisista ja työkokemuksesta. Äitiysfysioterapian määritelmä kuuluu näin:  

”Äitiysfysioterapia on kokonaisvaltaista ennaltaehkäisevää tai kuntouttavaa fysioterapiaa, jonka tavoitteena on edistää raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten terveyttä ja hyvinvointia”. (Lähde: Suomen Äitysfysioterapeutit) 

Ohjaus, neuvonta ja kuntoutus äitiysfysioterapiassa pohjautuu tutkittuun tietoon ja vankkaan kliiniseen kokemukseen. Äitiysfysioterapiassa jokainen terapeutti on terveydenhuollon ammattilainen, mutta jokaisella terapeutilla on kuitenkin omat vahvuutensa. Jokainen äitiysfysioterapeutti on kuitenkin erikoistunut seuraaviin asioihin: 

  • raskausajan liikunta ja harjoittelu 
  • synnytykseen valmistautuminen 
  • synnytyksestä palautuminen 
  • suorien vatsalihasten erkauman kuntoutus 
  • äidin ergonomia vauva- ja pikkulapsiaikana 
  • kivun hoito raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen 
  • sektio- ja episiotomia-arpien hoito 
  • vauvan psykomotorisen kehittymisen tukeminen 

Myös lantionpohjan toimintahäiriöt kuuluvat vahvasti äitiysfysioterapiaan, joten useimmat äitiysfysioterapeutit ovat myös asiantuntijoita lantionpohjan fysioterapeutteina. Kuten listasta huomaat, äitiysfysioterapia vaatii runsasta kouluttautumista ja osaamista! 

Äitiysfysioterapiaan pääsee ilman lähetettä. Useimmat lääkärit kuitenkin kirjoittavat lähetteitä äitiysfysioterapiaan, joka oikeuttaa saamaan Kelan suorakorvauksen terapian hinnasta. Suomen Äitiysfysioterapeutit ry:n sivuilta löytyy terapeutit paikkakunnittain, josta voit löytää oman paikkakunnan äitiysfysioterapeuttisi. 

Raskausaikana äitiysfysioterapeutin ohjaukseen ja hoitoon hakeutumisen syitä on useimmiten liikunnan ohjaus raskausaikana, tuki- ja liikuntaelinten kivut raskausaikana sekä aktiiviseen synnytykseen valmistautuminen. Synnytyksen jälkeen puolestaan tyypillisimpiä syitä hakeutua äitiysfysioterapeutin vastaanotolle ovat ”fysioterapeuttinen jälkitarkastus” synnytyksen jälkeen, ryhdin ongelmat, keskivartalon ongelmat (vaikeudet hahmottaa ja hallita, keho tuntuu oudolta, ei jaksa kannatella kehoa, selkä väsyy), vatsan pömpötys, raskaamman liikunnan aloitus sekä virtsan/ulosteenkarkailu tai paineen tunne alapäässä. Syitä on siis monia! 

Terapiassa on tärkeää sitoutua omahoitoon ja kuntoutukseen, jotta haluttuun hoitotavoitteeseen päästään. Vauva- ja pikkulapsiaika on hektistä, väsyttävää ja aika kuluu siivillä. Lapsivuodeaikana eli noin ensimmäiset kolme kuukautta synnytyksestä kannattaakin kotona aloittaa jo lantionpohjan tunnistamis- ja aktivointiharjoitukset. Tärkeää on myös herätellä syviä keskivartalon lihaksia, ja muistaa oikaista ryhtiä, joka todennäköisesti on muovautunut uuteen uskoon raskausaikana ja imettäessä. Rauhalliset kävelylenkit vaunujen kanssa – ja ilman – palauttavat pikkuhiljaa kestävyyskuntoa. Mielestäni sopivin aika äitiysfysioterapeutin vastaanotolle onkin muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä, jolloin palautuminen on jo hyvässä vauhdissa. 

Jos pohdit, hyötyisitkö juuri Sinä äitiysfysioterapiasta, ota rohkeasti yhteyttä! Vaikka olemmekin koronavirus-kaaoksen keskellä, Terapiaperhonen palvelee Mikkelissä sekä Savonlinnassa harkiten. Muistathan kuitenkin hyvän käsihygienian sekä sen, ettei vastaanotolle saa tulla sairaana tai edes puolikuntoisena, jotta välttyisimme tartunnoilta. Nettiajanvaraus toimii osoitteessa www.nettiajat.fi/3333.   

Fysioterapeutti Riina Heinonen

Riina Heinonen, äitiysfysioterapeutti 

Terapiaperhonen Oy

Lisää tietoa äitiysfysioterapiasta löydät kotisivuiltamme: http://terapiaperhonen.com/aitiysfysioterapia/

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00